maanantai 18. heinäkuuta 2011

Isona minusta tulee lääkäri

Siitä on nyt tarkalleen 17 päivää ja 22 tuntia, kun Yliopistohaussa luki HYVÄKSYTTY. Vieläkin jaksan tuntea rajatonta riemua asiasta, kun se muistuu mieleeni. Miten iloiselta voi yksi opiskelupaikka tuntua? Olen aiemmin saanut jo kaksi opiskelupaikkaa, mutta vastaavaa riemua en muista. Olin ehkä niin valmistautunut hylkäyskirjeeseen, etten vieläkään voi uskoa, että tämä on tosiaan totta. Toivon, että kykenen muistamaan tämän onnen edessä olevina pitkinä opiskeluvuosina, sillä varmasti tulee niitäkin hetkiä, että koko valinta alkaa arveluttaa.

Kunhan opinnot todella alkavat, päivitän tänne kuulumisia opiskeluistani, omaksi ilokseni ja ehkäpä kannustukseksi niille jotka vielä viettävät pitkiä iltoja Galenoksen parissa ensi talvena. Oma pääsykoeurakkani on vielä tuoreessa muistissa, mutta onneksi en joudu Galenoksen pariin enää koskaan palaamaan. Olin jo ehtinyt kauhulla ajatella, että jos hylkäyskirje tulee, miten ihmeellä saan itseni vielä kerran sen kaamean opuksen pariin.

Ikinä ei ole kesä tuntunut näin pitkältä... Yleensä toivon ettei kesä loppuisi koskaan, mutta nyt huomaan odottavani syksyä, jotta pääsisin tositoimiin opiskelun kanssa. Mutta ei, vielä on monta pitkää viikkoa kesää ja töitä jäljellä.