tiistai 20. syyskuuta 2011

Syksy on täällä

Lääkistä on takana jo reilut kolme viikkoa. Ensimmäiset viikot tempaisivat niin mukanaan, etten ole tänne ehtinyt mitään päivittää.

Ensimmäinen jakso, "toimiminen hätä- ja kriisitilanteissa" on jo ohi. Ensimmäiset 1.2 opintopistettä on siis kerätty. Kurssi itsessään oli helppo suorittaa, ahkeraa lukemista ei tarvittu ja tenttikin oli poikkeuksellinen. Tentissä oli muutama kysymys ensiapuun ja elvytykseen liittyen, joihin vastattiin kirjallisesti, sen jälkeen oli ryhmätehtävä, joka koski psyykkistä ensiapua. Kuulemma tätä kurssia ei vuosien aikana ole reputtanut kuin yksi henkilö, joten paineet eivät olleet kummoiset. Kurssin aikana meillä oli eri asiantuntijoiden pitämiä luentoja hätäensiapuun, hätätilanteisiin  ja psyykkiseen ensiapuun liittyvistä aiheista. Oma ehdoton suosikkini oli ambulanssilääkärin pitämä luento ensihoidosta, aihe oli mielenkiintoinen ja Boyd hyvä puhuja. Jakson aikana oli myös kasvaminen lääkäriksi -opintoihin kuuluvia luentoja muutama, jotka itse koin täysin turhaksi. Näillä tunneilla on pakollinen läsnäolo, joten olihan siellä istuttava, mutta kun aiheena oli mm. yliopiston tietojärjestelmien rakenne ja lääketieteen opintojen perusasioita, niin keskittymiseni meni netissä surffailuun.

Myös PBL:n (problem based learning) makuun pääsimme heti ensimmäisellä jaksolla. Käsittelimme kolmea tapausta, jotka olivat hukkuneen elvytys, auto-onnettomuus ja suuronnettomuus. Aluksi PBL:n käytäntöihin tottuminen tuntui hieman haasteelliselta, mutta kun alkujännitys helpotti, se alkoi tuntua varsin fiksulta tavalta opiskella. Oma ryhmämme on aktiivinen ja ilmapiiri hyvä, tietenkään minulla ei vertailukohtia ole, kun en ole muiden ryhmien kanssa opiskellut. Ryhmissä on 10 henkilöä ja ryhmän koostumus pysyy samana koko syksyn, joten tämä pieni porukka ehtii tulla varsin hyvin tutuksi syksyn aikana.

Kurssiin sisältyi yksi kolmen tunnin harjoitus, jonka aiheena oli PPE eli painelu-puhalluselvytys. Harjoittelimme siis oikeaa elvytystekniikkaa (huh, miten rankkaa se painelu on!) ja saimme kokeilla myös defibrillointia ja intubointia sekä harjoittelimme joidenkin haavojen sitomista. Tämä harjoituskerta oli koko kurssin kohokohta, kun pääsi tekemään jotain ns. oikeaa.

Näiden yllä mainittujen lisäksi meillä oli yksi filosofin luento, jonka tarkoituksesta en koskaan päässyt oikein jyvälle ja etiikkaseminaari, joka sisälsi luennon ja keskustelua erilaisista eettisistä ongelmista.

Viime torstaina alkoi sitten toinen jakso: Lääketieteellisen biokemian ja farmakologian perusteet. Tämä jakso ei ole sitten enää mitään totuttelua, vaan ihan tosiopiskelua. Kirjoina on kuivan oloinen Lehninger Principles of Biochemistry ja Farmakologia ja toksikologia. Ensimmäisen PBL:n purku on jo ollut, aiheena oli proteiinien laskostuminen, nyt toiseen PBL:ään olisi luettavana entsyymikatalyysin periaatteita ja hemoglobiinin rakennetta ja toimintaa. TVT-ajokorttikurssikin on parhaillaan menossa, ryhmäopetuksia on neljä kaikkiaan, lisäksi suoritetaan TVT-ajokortti, jonka itse sain tänä aamuna suoritettua onnistuneesti.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt vuosikurssimme hyvästä hengestä ja siitä, miten nopeasti erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset ovat ystävystyneet ja muodostaneet tiiviin joukon. Ikähaitari kurssillamme on tuoreista abeista noin nelikymppisiin, koulutusta löytyy joiltakin vain lukion verran, toisilla on jo toinen korkeakoulututkinto ja pitkä työura takanaan. Ihmisillä myös tuntuu löytyvän intoa yhdessä tekemiseen ihan uskomattoman paljon. Mitä tahansa tapahtumaa joku ehdottaa, aina löytyy liuta innostuneita. Myös kurssin vastuuhenkilöiden valinta kävi helposti, kun vapaaehtoisia oli liiaksi asti. Jos koko kuusi vuotta sujuu näin ahkerasti sosiaalisenkin elämän puolella, niin varsin tiiviitä ystävyyssuhteita varmaan ehtii kehittyä. Itse en edes yritä ehtiä mukaan kaikkiin rientoihin, vaan valitsen ne itseä oikeasti kiinnostavat. En mitenkään ehtisi mukaan joka paikkaan, koska minulla on muitakin asioita elämässäni.

Omaan elämääni mahtuu opiskelun lisäksi töitä muutama päivä viikossa ja "vanhojen" kavereiden tapaamista, mutta tuntuu että viime viikot ovat suorastaan lentäneet ohi kaiken puuhastelun keskellä. Alankin jo harkita, että pitäisikö kevätlukukaudella lopettaa työnteko kokonaan. Haluan opiskelun ja työn lisäksi ehtiä myös harrastamaan ja puuhastelemaan kotona puolison kanssa. Opiskeluun kuluu aikaa tietysti paljon, mutta jotenkin vielä on alkuinnostus menossa niin, ettei kertaakaan ole tuntunut, että juuri nyt ei kiinnostaisi lukea. Luennoilla käymisessä sen sijaan en ole pahemmin kunnostautunut, vaan olen toisinaan jäänyt kotiin nukkumaan. Toisaalta en usko jääneeni erityisestä paitsi, koska minä  olen selkeästi parempi oppimaan itsenäisesti lukemalla kuin jossain salissa istumalla. Edelleen minun on hieman vaikea uskoa, että tätä elämäni tulee olemaan seuraavat kuusi vuotta ja minusta todella tulee lääkäri...

Olisi vielä monta asiaa kerrottavana, mutta LKS:n järjestöilta kutsuu!