lauantai 19. marraskuuta 2011

Syysflunssa

Olen monta kertaa syksyn mittaan hämmästellyt, etten ole saanut flunssaa huolimatta siitä, että suurin osa opiskelu- ja työkavereista tuntuu olleen vuorotellen kipeänä. No, nyt on sitten minun vuoroni. Epämiellyttävän sitkeä tauti on kyseessä, kuudetta päivää kaamea kurkkukipu, yskää ja kuumetta. Ikävintä tässä flunssassa on se, että ajoitus oli äärimmäisen huono. Eilen oli nimittäin histologian kurssin tentti, eikä tenttiin valmistautuminen ollut kovin vahvaa kuumeisena.

Yli kaksi kuukautta on vilahtanut edellisestä päivityksestä. En tiedä mihin kaikki aika oikein katoaa, vaikka opinnotkaan eivät ole järjettömästi rasittaneet. Usein blogi on käynyt mielessä, mutta on tuntunut, että päässä on niin paljon ajatuksia mitä haluaisi jakaa ettei edes tiedä mistä aloittaisi. Sitten lopulta en osaa kertoa mistään. Ylipäätään olen mestari kuluttamaan päiväni tekemättä mitään. Jos nyt löysän lukujärjestyksen aikana jo tuntuu, että päivät juoksevat ohi, entäs sitten kun opetusta on kahdeksasta neljään joka päivä? Meillä oli edellisen kurssin aikana pakollista opetusta 4-8 tuntia viikossa, siihen päälle luentoja 4-8 tuntia. Ei siis todellakaan kovin pitkiä päiviä, etenkään itselläni kun en luennoilla käymistä kovin usein harrasta. Töissä olen käynyt 0-2 päivää viikossa, joten sekään ei selitä muka kiireistä aikatauluani. Yksi selittävä tekijä on tietysti nukkuminen, siinä olen mestari. Normaalit yöuneni ovat 9-11 tuntisia, joskus saattaa venähtää 14 tuntiakin putkeen. Ja sitten vielä ihmettelen mihin aikani käytän. :)

Nyt on siis takana kolme jaksoa opintoja. Edellisen kerran blogia päivittäessäni meillä oli juuri alkanut biokemian ja farmakologian perusteet. Kurssin mielenkiintoisin osa oli farmakologia, koska sen yhteys tulevaan ammattiin tuntui huomattavasti suuremmalta kuin biokemian osuuden. Biokemiaa lukiessa aina välillä meinasi unohtua mitä alaa tässä opiskeltiinkaan... Kurssin suoritusmerkintä weboodista puuttuu yhä, mutta tulokset ovat kyllä olleet jo seinällä nähtävillä. Itselläni tentti meni varsin mukavasti, 22/24 pistettä. Arvosanojahan meillä ei prekliinisessä vaiheessa jaeta ollenkaan, vaan kaikki tentit arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty ja 12/24 pisteillä pääsee läpi. Koepisteet jäävät kuitenkin jonnekin muistiin, koska ne vaikuttavat sitten lopulta prekliinisen vaiheen arvosanaan. Olin hieman yllättynyt miten pienellä työllä noinkin hyvät pisteet sai. Opiskelin jakson aikana jokaista pbl-tapausta varten noin 2-3 tuntia (tapauksia oli 7) ja lisäksi kertasin asioita tenttiä edeltävästi ehkä kymmenkunta tuntia. Kurssin asioissa oli ehkä sen verran Galenoksen kemian kertausta, että se selittänee menestyksen vähällä lukemisella.

Edellinen, eilen päättynyt jakso oli siis histologia, viralliselta nimeltään solubiologia ja peruskudokset. Kurssilla perehdyttiin solun hienorakenteeseen sekä käytiin läpi eri kudostyyppien rakenteita. Luentojen ja pbl-opetusten lisäksi meillä oli mikroskopia-harjoituksia, joissa katsottiin valikoituja paloja erilaisista kudoksista. Itse en ole mikroskopoinnin suuri ystävä, koska saan kirkkaaseen valoon tuijottamisesta poikkeuksetta migreenin. Muuten kyllä mikroskopointi on todella mielenkiintoista, koska itse kudosta mikroskoopilla tarkastelemalla asiat jäävät paremmin mieleen kuin vain kirjan kuvia katsomalla. Esimerkiksi hengitystie-epiteelin värekarvojen näkeminen oli suorastaan kiehtovaa!

En ole vieläkään kunnostautunut suuresti luennoilla käymisessä. Tällä kurssilla taisin käydä kahdella luennolla ja niistäkin toisella kaduin koko kaksituntisen paikallaoloani. Opin parhaiten lukemalla asiat itse, kuuntelemalla asiat eivät jää kovinkaan hyvin mieleen. Lisäksi minulla on uskomattoman heikko kyky keskittyä edessä paasaavaan ääneen, keskittymiseni herpaantuu luennolla yleensä alle minuutissa. Joskus, tosin erittäin harvoin, keskittymiskykyni kuitenkin yllättää ja herää talviuniltaan. Silloin saatan saada luennolla istuessanikin jotain oppia päähäni. Tällä kurssilla niin kävi kerran. Enimmäkseen en edes harkitse luennoille menoa, etenkään jos luento alkaa ennen kymmentä aamulla. Olen todella aamu-unista sorttia, joten aivan takuuvarmasti klo 8 aamulla nukuttaa, ja mieluummin nukun omassa sängyssäni kuin luentosalissa. Iltapäiväluennoille menoa toisinaan harkitsen kovastikin, mutta useimmiten jokin muu aktiviteetti voittaa.

Oma lukunsa ovat tietysti pakolliset luennot, joita on kasvaminen lääkäriksi -opintoihin liittyen. Niille on mentävä, vaikka miten nukuttaisi. Nämä luennot ovat kahta lukuunottamatta olleet kuolettavan tylsiä ja melko turhia, mutta ei auta, istuttava (=nukuttava) siellä on. Etiikkaseminaari oli mielenkiintoinen, samoin vuorovaikutusopetus, jossa mm. katsottiin videolta kahta erityylistä vastaanottotilannetta. Sen sijaan kaikenlaiset yleisinfot tutkintorakenteesta (kiitos, osaan lukea ne itsekin) ja lääketieteen psykologia ovat olleet kuivia ja hyödyttömän tuntuisia. Lääketieteen psykologia on uusi asia lääkiksessä, se on lisätty ensimmäisen vuoden opintoihin vasta tänä syksynä, enkä ole ollenkaan vakuuttunut että olen voittaja kun se osui meidän vuosikurssillemme. Psykologiaa on kymmenen tuntia kaikkiaan, seitsemän niistä on nyt takana ja mitään hyvää sanottavaa en keksi. Jos olisin halunnut opiskella psykologiaa, olisin mennyt psykologian laitokselle. Osa aiheista on sellaisia, että varmasti niistä lääkärin työssä tulee olemaan hyötyä, mutta luentojen integrointi kliiniseen vaiheeseen toimisi ehkä paremmin. Esimerkiksi kehityspsykologia ei tässä vaiheessa tunnu oikein liittyvän mihinkään. Luennoitsijat eivät myöskään ole ottaneet huomioon kuulijoiden kirjavaa lähtötasoa, osa luennoista on ollut sellaisia että suurin osa porukasta ei ole pysynyt kärryillä. Eräällä luennolla katselin ympärilleni ja laskeskelin, että noin 90 % porukasta teki muuta kuin kuunteli. Osa nukkui, osa luki histologiaa, osa surffasi netissä ja jotkut jopa pelasivat korttia. Kenelle sellaisesta luennosta sitten on hyötyä?

Vielä histologian kurssista. Opiskeltavan tiedon määrä ja laatu tuntuivat jo astetta haastavammilta kuin biokemian kurssin, mutta myös mielenkiintoisemmilta. Kudosten rakenteen oppiminen imaisi välillä mukanaan, löysin ensimmäistä kertaa tänä syksynä hyvän lukuvireen. Käytinkin opiskeluun huomattavasti enemmän aikaa kuin edellisellä jaksolla, tosin viimeinen viikko meni täysin lukematta sairastumisen vuoksi. Tenttiin raahauduin puolikuolleena lähes asteen kuumeessa, koska en halunnut jättää tenttiä roikkumaan joululoman yli uusintaan. Tuntuu, että olin niin pöhnässä, etten muista enää mitä tentissä kysyttiin, mutta kaikkiin kysymyksiin vastasin ainakin jotain. Uskoisin pääseväni läpi kyllä kirkkaasti, etenkin kun minulla oli reilusti lähtöpisteitä pistareista (pbl-opetuksissa oli aina pistari alussa, niistä oli jaossa lähtöpisteitä tenttiin aina 0.5 p/pistari hyvällä menestyksellä). Biokemian kurssin tasoista pistesaalista tuskin tulee, luulen että 15-18 pistettä olisi realistista. Olen kuitenkin tyytyväinen mihin tahansa tulokseen, kunhan läpi menee. En todellakaan halua käyttää joululomaa opiskeluun.

Nyt on mentävä teen keittoon, jotta kipeälle kurkulle saisi jotain lievitystä.