keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Takaisin tangon ääreen

Vuoden tauon jälkeen olin sunnuntaina balettitunnilla. Olen jo muutaman kuukauden suunnitellut tunnille menemistä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt sitten kaverin kutsumana sain tilaisuuden osallistua tunnille virallisten tanssikoulujen ulkopuolella, ryhmässä joka on vain kutsutuille. Kuulostaa hienommalta kuin on, mutta ajatus on siis se, ettei kyse ole minkään organisaation järjestämästä tunnista. Tunnilla oli mukana hyvin eritasoisia aikuisia, ekakertalaisista ammattilaisiin, joten pakostakin jokainen tekee omalla tasollaan ja omien kykyjensä mukaan. Tunnelma olikin katossa, kaikki nauttivat ja tekivät minkä osasivat.

Nyt on luonnollisestikin jokainen lihas kropasta kipeänä, kaulan lihaksia myöten. Huomaa, että edellisestä treenikerrasta on tosiaan aikaa. Baletissa saa aina ihan kummia lihaksia kipeäksi, usein sellaisia lihaksia ei muulla treenillä edes löydä. Tunnilla oli mukana hyvin eritasoista porukkaa, jotkut ihan aloittelijoita ja toiset kymmeniä vuosia tanssineita. Se ei kuitenkaan haitannut, koska tuolla ei keskitytty tekniseen osaamiseen kovinkaan paljon, ennemminkin nautiskeltiin hyvästä treenistä.

Oli kyllä ihan superkivaa olla taas balettitunnilla pitkästä aikaa, huolimatta siitä, että lihasvoima, notkeus ja tasapaino olivat kaikki kateissa. Kai ne sieltä taas löytyvät, kunhan treenikertoja kertyy lisää. Tämän sunnuntain tunnin on tarkoitus jatkua koko kevään ja yritän mahdollisuuksien mukaan päästä mukaan. Toisinaan olen töissä sunnuntaisin, mutta muulloin menen aivan ehdottomasti. Upea paikka ja rento meininki saavat raahautumaan laiskempanakin päivänä tunnille. Ehkäpä tästä innostuneena varaan sitten tunnin jonnekin muuallekin, jotta viikottaisia treenikertoja saisi useamman ja jotain kehitystä kunnossa pääsisi tapahtumaan.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Villi perjantai-ilta

Yllättävän ahkeran opiskelun viikko takana. Kävin peräti kahdella molbin luennolla ja luin ajoissa pbl-purkuun. Ruotsin läksytkin tein ajallaan. Nyt yritän jatkaa samaa linjaa viikonlopun ajan, koska maanantaiksi luettavaa on taas enemmän kuin tarpeeksi, ruotsin tehtävistä puhumattakaan.

Villi perjantai-ilta lääkisopiskelijan tapaan: Vaahtokylpy, herkkujen kokkailua (ja tietysti niiden syömistä) ja molekyylibiologian animaatioiden katselua. Illan kohokohtana apoptoosi. Mitä muuta voisi perjantai-illalta toivoa?

torstai 19. tammikuuta 2012

Vuorovaikutusta

Tänään oli ensimmäinen terveyskeskusvierailu. Yritän nyt kertoa siitä rikkomatta vaitiolovelvollisuuttani...

Terveysaseman ylilääkäri otti meidät vastaan aulassa, haimme itsellemme valkoiset takit ja laitoimme nimikyltit rintaan, näytimme siis ihan "oikeilta" lääkäreiltä. Tuntuipa oudolta vetää valkoinen takki niskaan! Itse olin tämän päivän seuraamassa neuvolalääkärin vastaanottoa, istuin siis kolme tuntia nurkassa katselemassa lastenneuvolaa. Näiden käyntien tarkoituksena on havainnoida vuorovaikutusta ja tehdä siitä oppimispäiväkirjaa. Kolmituntiseen mahtui paperitöitä ja neljä neuvolapotilasta. Lääkärin äidinkieli ei ollut suomi, joten sain tehdä mielenkiintoisia havaintoja myös kieliongelmien vaikutuksesta vuorovaikutukseen. Lisäksi yhdellä vastaanotolla oli mukana tulkki, joten pääsin näkemään myös tulkin läsnäolon vaikutusta potilas-lääkärisuhteeseen.

Sen tarkemmin en voi tässä vastaanottoja tai potilaita kuvailla, mutta kaikkiaan oli mielenkiintoista nähdä, millä tavalla lääkäri kohteli lapsipotilaita ja näiden äitejä. Hän esimerkiksi puhui suoraan lapsille melko paljon ja yritti saada lapsia olemaan aktiivisia vastaanotolla, mikä onkin varmasti erinomainen tapa hoitaa lapsia. Jännältä tuntui se, että vaikka jokaisen vastaanoton alussa kerrottiin että olen opiskelija ja vain seuraamassa vastaanottoa, silti äidit ottivat minuun katsekontaktia kertoessaan asioita ja yrittivät kysyä minultakin jotain, etenkin silloin jos lääkäri oli kääntynyt tietokoneeseen päin. Tarkoitushan oli, että tarkastelisin lääkäri-potilas vuorovaikutusta ikään kuin ulkopuolelta, mutta nyt kuitenkin minun läsnäoloni vaikutti myös tilanteeseen. Mutta näkymättömäksi en tietenkään voi tekeytyä, joten minkäs sille mahtaa. Enkä tietenkään millään tavalla voinut osallistua keskusteluun, joten oli vain hymyiltävä tyhmän näköisenä takaisin. :)

Kokonaisuutena vierailu oli erittäin mielenkiintoinen, ainoa huono puoli oli lyhyt kesto. Olisi ollut kiva olla paikalla koko päivä yhteen menoon, olisin saanut paremman kuvan lääkärin kokonaisesta työpäivästä. Kolme tuntia meni todella nopeasti, tuntui että vasta päästiin vauhtiin kun piti jo lähteä kotiin. Seuraamani lääkäri oli myös todella mukava, potilaiden välissä hän kertoi paljon lisätietoa asioista ja kyseli opiskelujeni sujumisesta. Onneksi tätä kivaa on luvassa vielä neljä kertaa lisää.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Ei mitään uutta auringon alla

Ensimmäinen viikko kevätlukukautta takana. Ja mikään ei muuttunut (ylläri). Luentoja molekyylibiologiasta oli viikon aikana neljä, mun osallistumisprosentti täydet 0 %. Noh, luennot on lukutaidottomille. :)

Sääli vaan, ettei lukutaitokaan auta, jos sitä lukemista ei harrasta. Kirjaan tarttuminen on yhtä tahmeaa kuin ennen joululomaa. Pbl:n avauksen ja purun välissä olisi ollut kolme iltaa aikaa lukea, mutta fiksu tyttö jättää lukemisen aina viimeiselle illalle. Sitten kun viimeiselle illalle ilmestyikin muuta puuhaa ystävän perhekriisin takia, niin kas vain, yhtäkkiä valmistautuminen pebaankin on lähellä on nollaa. Onneksi vielä on aikaa skarpata, koska kurssi on vasta aluillaan. Tosin tänäänkin ilta on mennyt herkkuja kokkaillessa ja telkkaria katsellessa...

Jossain olen sentään ollut paikallakin. Torstaina oli pakollisia kasvaminen lääkäriksi -opintoja, jonne piti raahautua jo aamulla ennen auringonnousua. Tässäkin kohtaa tosin taas pääsin kokemaan lääkiksen erinomaisesti toimivaa informaatiovälitystä. Lukujärjestyksessä lukee, että KL alkaa torstaina klo 8, mutta sitten kurssin omilla kotisivuilla jossain internetin uumenissa lukeekin, että opetus on klo 9-11. Onneksi meidän vuosikurssilla on oma facebook-ryhmä, jossa sitten joku tiesi, että todellinen alkamisaika todellakin on klo 9. Ei olisi hymyilyttänyt aamulla, jos olisi tuntia liian aikaisin raahautunut koululle. Eläköön sosiaalinen media!

Itse KL-opetuksen ajan olisi kyllä ihan hyvin voinut olla kotona nukkumassa. Mielestäni samoja asioita on puhuttu jo aiemminkin, aiheena oli siis potilas-lääkärisuhde, vuorovaikutus ja tietosuoja. Olisin huomattavasti mieluummin jäänyt kotiin nukkumaan ja lukenut nuo asiat paperilta jälkikäteen, etenkin kun salissa ei edes kiertänyt mitään läsnäololistaa, jolloin poissaoloa ei olisi kukaan edes rekisteröinyt. Terveysasemakäynti-infokin tuli joka tapauksessa sähköpostiin. 

Käymme nyt siis lähiviikkojen aikana kaikkiaan viisi kertaa terveyskeskuksessa tutustumassa yleislääkärin vastaanottoon, kerrallaan noin kolmen tunnin pätkiä aamupäivisin. Tarkoituksena on havainnoida lähinnä potilas-lääkärisuhteen vuorovaikutusta, itse lääketieteestähän emme vielä paljoa ymmärrä. Käymme omat käyntimme samalla terveysasemalla (meidät on siis jaettu ryhmiin ympäri pääkaupunkiseutua), mutta viiden eri lääkärin vastaanotolla, jotta näkisimme erilaisia tapoja työskennellä.  Oma tutustumiskohteeni on onneksi melko lähellä kotia, joten sinne on helppo matkustaa. Käynneistä tehdään oppimispäiväkirja, joita sitten käsitellään yhteisessä purkutilaisuudessa. En ole suuri oppimispäiväkirjojen ystävä, mutta toisaalta tämä on piristävää vaihtelua teoreettiseen opiskeluun, kun pääsee näkemään ihan oikeita potilaita!

Tänään osallistuin myös valinnaisen ensihoitokurssin luennolle (näillä luennoilla on pakko käydä, kun kerran kurssille meni). Luennolla ei tullut kovin paljoa uutta syksyiseen pakollisen kurssin vastaavaan luentoon verrattuna, mutta toivotaan että jatkossa kurssilla oppii jotain uuttakin. Aihe on kyllä kiinnostava ja olen edelleen tyytyväinen, että mahduin kurssille mukaan. Tämänpäiväisen suurin anti lienee porukkamme seikkailu Meilahden sairaala-alueen tunneliverkostossa.

Joulukuisen aineenvaihdunnan tentin tulokset eivät vieläkään ole tulleet, vaikka kovasti kaikki uskoivat niiden tällä viikolla ilmestyvän, koska periaatteessa kuukauden sisään tentistä niiden pitäisi tulla ja tentti oli 16.12. No, ehkä sitten ensi viikolla. Olisihan se kiva jo pikku hiljaa saada tuloksia tietoonsa ja opintopisteitä weboodiin lisää. Uskon kyllä läpi päässeeni, mutta kun koskaan ei voi olla varma...

Näin vain kevätlukukausi on täydessä vauhdissa ja mun saamattomuuteni jatkuu entisellään aina vain. Ja miten paljon töitä mä viime vuonna teinkään tän eteen, että pääsisin tähän tilanteeseen näitä kirjoja lukemaan. :D  Aika näyttää paraneeko tää tästä mihinkään seuraavan reilun viiden vuoden aikana. Toivottavasti.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Valmiina kouluun! :D

Reppu on pakattu ja kynät teroitettu kevätlukukautta varten. Joululoman aikana ehti jo tottua siihen, ettei tarvitse lukea mitään. Huomisesta lähtien olisi sitten taas syytä olla ahkerana kirjojen ääressä. Toivon mukaan kevään lukuinto on paremmalla mallilla kuin syksyllä... Syksyn ensimmäistä päivää edeltävään iltaan verrattuna into on kyllä huomattavasti pienempi, koska nyt tietää jo mitä tuleman pitää. Ainoa "uusi" asia itselleni on kevääksi vaihtunut pbl-ryhmä, jossa suurin osa nimistä on vielä täysin vieraita. Noh, saanpahan ainakin uusia tuttavuuksia. En toistaiseksi vielä kovin laajalla skaalalla opiskelukavereitani tunne, ehkä siksi etten ole ollut kovin ahkera bileissä kävijä.

Kevään ensimmäinen jakso on Molekyylibiologia, jota vanhemmat opiskelijat ovat etukäteen pelotelleet koko preklinikan ikävimmäksi kurssiksi. No, pian se selviää pitävätkö huhut paikkaansa. Molekyylibiologian lisäksi nyt tammikuussa alkaa ruotsin kurssi, mitä etukäteen hieman arastelen. Saa nähdä miten ruotsi taas vuosien tauon jälkeen sujuu... Kevään ohjelmaan kuuluu tammikuusta alkaen myös Perusterveydenhuollon jakso 1, jolla käydään tutustumassa terveyskeskuslääkärin työnkuvaan muutamilla terveysasemakäynneillä. Kliinisen propeudetiikan jakso pyörii myös koko kevään, tammikuussa ohjelmassa on sen osalta vain muutama luento. Itselläni on näiden lisäksi vielä vapaavalintainen kurssi "Ensihoito ja hätäensiapu". Kurssille oli halukkaita enemmän kuin mukaan mahtui, mutta onneksi arpaonni suosi minua ja pääsen syventämään tietojani ja taitojani (syksyllähän vastaavasta aiheesta oli pakollinen kurssi). Kurssiin kuuluu neljä luentoa ja yksi simulaatioharjoitus, joten kovin kuormittava kurssi ei onneksi ole. Sitäkin mielenkiintoisempi toivottavasti.
Molecular biology of the cell, huhujen mukaan ei kovin innostava kirja

perjantai 6. tammikuuta 2012

Perjantai-illan kevyt iltapala

Stockmannin herkussa oli sisäfile tarjouksessa, joten raa'an lihan himoni johti tällaiseen myöhäiseen illalliseen. Tarjolla siis tänään naudanlihacarpaccio parmesanilla ja rucolalla, kotitekoista guacamolea ja itse leivottua tuoretta patonkia. Kyllä hyvästä ruuasta tulee sitten hyvä mieli!


Progress-testi

Sain vastikään sähköpostilla tulokset syksyn progress-testistä, mistä tuli mieleeni kertoa aiheesta vähän tarkemmin. Meillä Helsingissä (en tiedä onko muualla) lääkiksen aikana on suoritettava progress-testejä vähintään 8 kpl ja joka vuosi vähintään kerran. Olen jo ensimmäisen kerran käynyt testin tekemässä marraskuussa. Tuntui hölmöltä mennä testaamaan taitojaan muutaman kuukauden opiskelun jälkeen, mutta ajattelin pelata varman päälle, koska nyt on lukuvuosittainen minimikerta tehty. Jos vaikka sattuisi olemaan sairaana kevään testin aikaan, ei tarvitse raahautua sinne puolikuntoisena.

Progress-testi, suomenkieliseltä nimeltään karttuvan tiedon testi, on siis noin parista sadasta monivalinnasta koostuva "tentti", jolla mitataan tietojen kehittymistä opiskelun mittaan. Testin tulos ei vaikuta millään lailla arvosteluun kursseilla, vaan tarkoitus on antaa itselle kuva taitojen kehittymisestä. Kaikkien vuosikurssien opiskelijat saavat saman kokeen, jossa on väittämiä koko lääkiksen ajalta. Tarkoitus olisi, että tietojen karttumisen näkee parempana pistesaaliina vuosi vuodelta. Ensimmäisen vuoden syksynä ihan kelpo tulos on kai 20 p., koska kursseja ei vielä montaa ole takana. Vastata saa siis heti alussakin vaikka kaikkiin kysymyksiin, mutta arvailu ei kannata, koska vääristä vastauksista menee miinusta. Nyt syksyn testissä 1. vuoden opiskelijoiden keskiarvo oli 30 pisteen luokkaa, minimipisteet taisi olla 5 p. Itse sain reilusti yli 50 pistettä. Oikeita oli enemmänkin, mutta vääriäkin sitten joitakin. Sain kliinisen vaiheen kysymyksistä jopa enemmän pisteitä kuin prekliinisen vaiheen kysymyksistä, missä näkyykin sitten nykyisen työni tuoma kokemus. Harmi vain ettei näillä pisteillä paranneta tenttiarvosanoja... Ja toisaalta nyt kun on hyvät pohjapisteet ekalta vuodelta, tulee paineita paljon paremmille pisteille tulevina vuosina, ettei kehitys kulje alaspäin.  :D

Kaikkiaan testi oli mielenkiintoinen kokemus, sai esimakua siitä, mitä kaikkea tulevina vuosina pitäisi päästä löytyä. Väittämissä oli lääkitykseen, hoitoihin ja sairauksiin liittyviä kysymyksiä, mutta myös joitakin lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä, kuten vaikkapa ruumiinavaussäädöksistä. Preklinikan osalta oli tietysti anatomiaa, solubiologiaa ja biokemiaa. Kaikenlaista asiaa tässä tulevina vuosina pitäisi näköjään oppia. Mielenkiintoisia asioita, mutta toisaalta pelottavan paljon myös. Toivottavasti sitten 6. vuoden testissä osaisi jo vastata lähes kaikkiin kysymyksiin. Ellei sitten alkuvuosien asiat ala jo unohtua siinä vaiheessa...

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Hyvää uutta vuotta!

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Jospa tänä vuonna kunnostautuisin sitten tällä(kin) saralla paremmin.

Aineenvaihduntakurssin tentti tuli ja meni. Lukeminen ei koskaan päässyt kunnolla vauhtiin, mutta uskoisin perusasiat ymmärtäneeni ja tenttikin todennäköisesti läpi menee. Kovin mahtavia pisteitä tuskin on luvassa, koska kuudesta kysymyksestä kolme oli sellaisia, mihin mulla ei ihan valtavasti sanottavaa ollut, toivottavasti sen minimin yhden pisteen verran kuitenkin jokaisesta.

Joululomasta on 2/3 jo takana, mutta se on kyllä kulunut varsin ahkerasti töitä tehdessä. Joulua ennen pidin vapaata, jotta sain rauhassa häärätä kotona, leipoa, tehdä ruokia ja laittaa kodin jouluasuun. Joulun kaikki pyhät olin töissä, kuten myös kaikki päivät joulun ja uuden vuoden välistä sekä eilisen ja tämän päivän. Turhat juhlimiset jäivät siis pois, kun tänään piti olla pirteänä töissä heti aamusta. Eilen kävimme alkuillasta ravintolassa syömässä kaveriporukalla ja siinä olikin ihan riittävästi juhlaa aattoillalle. Nykyään arvostaa hyvää ruokaa ja hyvää seuraa huomattavasti enemmän kuin kosteita illanviettoja. Aamulla töihin ajellessa tosin tuntui siltä, että ehkä vähän vähemmän viiniä ruuan kanssa olisi sittenkin ollut hyvä juttu... Huomenna on vielä 14 h työpäivä, sen jälkeen sitten pidän pienen lomapätkän ennen kevätlukukauden alkua. Toivottavasti akut latautuvat sen verran, että jaksaa Molekyylibiologian kirjan kanssa ahertaa heti alkukurssista reippaasti. Tein nimittäin uudenvuodenlupauksen, että tänä vuonna opiskelen ahkerasti koko kurssin ajan, jotta aiempi epävarmuus tenttiin mennessä ei toistuisi.

Oma joulutunnelmani alkaa aina siitä, kun joulun alla käyn katsomassa Pähkinänsärkijää. Tänä vuonna kävin katsomassa sitä peräti kahdesti, kuten joskus aiemminkin on tullut tehtyä. Tänä vuonna tosin näin kerrankin kaksi erilaista versiota. Ensin Bolshoin version Finnkinossa, joka oli hyvin kiinnostava kokemus. En ollut aiemmin käynyt katsomassa balettia leffateatterissa, joten aluksi se tuntui hieman oudolta. Maximin vanha arvokas sali kuitenkin sopi ympäristöksi varsin hyvin ja äänentoisto ja kuvanlaatu olivat sitä luokkaa, että kokemus oli erittäin mieluisa. Enpä ole ennen syönyt popcornia balettia katsellessani. :D Bolshoin esitys oli nauhoitus vuodelta 2010 ja teknisesti tanssijat olivat mahtavia. Jotenkin kuitenkin pidän enemmän Kansallisoopperan versiosta, koska siinä lavastus on todella kaunis ja ensimmäisen näytöksen lapsiesiintyjät sopivat Pähkinänsärkijän tunnelmaan. Bolshoin versiossa siis myös ensimmäisessä näytöksessä tanssijat olivat kaikki aikuisia, joten Klaaran muuttuminen "aikuiseksi" ei ollut niin dramaattinen. Ainoastaan kukkaisvalssin asut ja koreografia miellyttivät enemmän Bolshoin versiossa, suomalaisessa version kukkaisvalssin toteutuksesta en ole nykyversiossa pitänyt koskaan.

Muutama päivä ennen joulua kävin katsomassa perinteiseen tapaan myös Kansallisoopperassa Pähkinänsärkijän. Vaikka olen nähnyt nykyisen version kymmenkunta kertaa, se jaksaa ihastuttaa aina uudestaan. Ensimmäisen näytöksen balettikoululaiset ovat hurmaavia ja kaunis lavastus yhdessä Pähkinänsärkijän tutun musiikin kanssa toivat välittömästi joulumielen, jota edes ulkona piiskannut vesisade ei kyennyt huuhtelemaan pois. Tänä vuonna aikuinen Klaara oli mahtava, kun nuori tähti Maria Baranova tanssi roolin. Kävin katsomassa Marian tähdittämää Don Quijotea aiemmin syksyllä, enkä voi muuta sanoa kuin WAU! Miten joku niin nuori voi olla niin lahjakas... En tiedä miten pääsisin joulutunnelmaan ilman Pähkinänsärkijää, sen verran pitkäaikainen traditio se on. Muistelen, että jonain vuonna joulun alla ei Pähkinänsärkijää ollut ohjelmistossa, vaan tilalla oli Prinsessa Ruusunen tai vastaava. Silloin tuntui, että koko joulun ohjelma menee sekaisin. :D

Tämän vuoden Pähkinänsärkijäillan kruunasi myös perinteeksi muodostunut tartarpihvi-illallinen Careliassa. Entisenä kasvissyöjänä vieläkin toisinaan hämmästelen, miten voinkin nykyään pitää raa'asta lihasta niin paljon. Iso tartarpihvi ja muutama lasi kuohuviiniä olisivat jo yksistään tehneet illasta täydellisen, mutta vieläkin ihanammaksi illan teki se, että olimme ravintolassa pitkästä aikaa koko vanha kaveriporukka koolla. Ainakaan viiteen vuoteen emme ole koko kuusihenkinen tyttöporukka istuneet yhtä aikaa saman pöydän ääressä, joten harvinaista herkkua tämä olikin. Ja voi olla, ettei hetkeen taas samaa iloa ole luvassa, sillä eräs meistä on muuttamassa ulkomaille tammikuussa. Porukasta aina joku vuorotellen on viime vuosina asunut ulkomailla, nyt olemme hetken aikaa olleet kaikki Suomessa, mutta näköjään tälläkään kertaa se ei kauaa kestänyt. Sitäkin arvokkaamalta tämä tapaaminen tuntuu, kun tietää ettei vastaava kenties taas useisiin vuosiin toistu. Vanhat ystävät ovat kuitenkin niitä parhaita, kun kaikki tuntevat toisensa jo niin pitkältä ajalta, ettei turhaan teeskentelyyn tai selittelyyn ole tarvetta. Valitettavasti vain elämä vie ihmisiä niin eri suuntaan, että väistämättä nykyään koko porukan tapaamisiin ei usein ole mahdollisuutta. Onneksi on kuitenkin facebook, skype ja muut nykyajan kommunikaatiovälineet, jolloin maapallon toiselle puolelle muuttava ei joudu täysin unohduksiin.

Nyt on kai mentävä tervehtimään nukkumattia, koska herätyskellon soittoon on enää reilut kahdeksan tuntia. Onneksi huomisen jälkeen on vapaata tiedossa, saan harrastaa mieliharrastustani nukkumista...