sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Viikkoraportti

Viikonloppu on kulunut mukavasti kaikenlaista puuhaillessa. Puuhiin ei ole kuulunut opiskelua, vaan rentoutumista, täytekakun leipomista miehen synttäreiden kunniaksi ja Chez Dominiquen kuuden ruokalajin illallinen. Viimeksi mainittu on harvinaista herkkua, muutamia kertoja vuodessa meidän taloudessamme, mutta kyllä jokaisen euron arvoista. Itse ei vain osaa tehdä mitään sinne päinkään. Tällä kertaa menun kohokohtia olivat omasta mielestäni kampasimpukkaa ja kahta erilaista mustekalaa sisältänyt ensimmäinen pääruoka ja teen kanssa tarjoillut talon tekemät mansikka- ja lakritsivaahtokarkit.

Viikkoon mahtui muutaman pakollisen koulupäivän lisäksi kaksi työpäivää pitkästä aikaa. Kiireiset aamuvuorot töissä olivat ihan mukavaa vaihtelua pänttäämiseen, koska työni on selkeää eikä kovinkaan rankkaa ajattelua vaativaa. Vapaideni aikana seinälle oli ilmestynyt myös vahvistettu kesälomalista, joka sai jo odottamaan kesää ja viiden viikon palkallista lomaa.

Viikko kehitysbiologiaa jo takana. Opiskeluni jatkuu entiseen malliin, käyn vain pakollisissa opetuksissa, luennoilla en. En yksinkertaisesti jaksa herätä aamuyhdeksäksi luennoille. Kurssi on työmäärältään huomattavasti kevyempi kuin molekyylibiologia, mutta opeltavat asiat tuntuvat yllättävän monimutkaisilta. Nyt olen päntännyt seuraavaa tapausta varten gastrulaatiota ja paikasta toiseen vaeltavat solut saavat pään pyörälle. Embryologian kirjan kuvat saavat hämmästelemään, miten epämääräisestä solumöykystä ihminen kehittyy tarkasti tietynlaiseksi.

Opintopisteitä on kilahtanut lisää 1.1 suoritetusta valinnaisesta hätäensiavun kurssista. Kurssi oli helppotöinen, vain muutama luento ja yksi simulaatioharjoitus. Simulaatioharjoituksessa harjoittelimme tietokoneohjatun nuken hoitamista erilaisissa hätätilanteissa, kuten hengenahdistus, liikenneonnettomuus ja sydäninfarkti. Mitään ihmeellisiä hoitotoimenpiteitä emme tietenkään harjoitelleet, koska taidot eivät vielä riitä, vaan harjoittelimme lähinnä äkillisesti sairastuneen potilaan haastattelua ja lääkkeettömiä ensiaputoimia, esim. asennon muuttamista ja hengityksen avustamista. Simulaatiotila on hieno, siellä on nukke, johon saa kiinni monitorin ja EKG:n, verenpaine- ja saturaatiomittarin, happea, i.v.-yhteyden jne. Peililasin toisella puolella on sitten opettaja, joka ohjailee nuken elintoimintoja tietokoneella ja puhuu "potilaan" äänellä haastatellessa. Simulaatio-opetuksessa taidot karttuvat jo muutamassa tunnissa nopeasti, toivottavasti jatkossa opetuksia on enemmänkin.

Terveyskeskuskäyntejä on ollut viime viikkoina kolme lisää ensimmäisen raportoimani kerran jälkeen ja yksi kerta on vielä jäljellä. Olen ollut joka kerta eri lääkärin kanssa ja päässyt siis näkemään hyvin erilaisia tapoja työskennellä. Peruskaava on tietysti sama, mutta yksilöllisiä eroja huomaa kyllä. Toiset lääkärit esimerkiksi kättelevät potilaita, toiset eivät. Toiset käyttävät valkoista takkia, toiset eivät. Olen myös päässyt seuraamaan sekä neuvolaa että tavallista vastaanottoa, joten myös erilaisia potilaita olen nähnyt runsaasti. Kaikkiaan mielenkiintoisia aamupäiviä olen viettänyt, vaikka mitään mullistavaa uutta en ole ehkä oppinutkaan. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen on kyllä vielä vähän vaiheessa, täytyisi tsempata sen kanssa.


Ruotsin kurssin päädyin keskeyttämään, koska energiani ei molekyylibiologian ohella mitenkään riittänyt  ruotsin lukemiseen. Ehkä sitten ensi vuonna...

perjantai 10. helmikuuta 2012

Ohi on!

Huh, nyt tentti ja koko molekyylibiologia on ohi, toivottavasti läpi myös. Kylläpä on helpottunut olo. Tentti oli helpompi kuin jotkin aiempien vuosien tentit, eikä yhtään todella pahaa kysymystä ollut mukana. Onnekseni yksi tehtävistä oli monivalintoja, jotka mallivastausrivin perusteella menivät varsin mukavasti (kaikki vastatut 9 oikein, yhteen en vastannut). Yksi tehtävä oli termien selitystehtävä, mikä on ollut melko harvinainen tehtävätyyppi viime vuosina ja siksi iloinen yllätys. Esseetehtävät eivät kuulu omiin vahvuuksiini, etenkään jos pitäisi suppeasta aiheesta tietää paljon. Monesta aiheesta koottu selitystehtävä oli tällä osaamistasolla huomattavasti armeliaampi. Tällä hetkellä luottamus läpipääsyyn on hyvä, koska nollasäännön mukaiset minimit joka tehtävästä varmaankin tulee ja monivalintojen ansiosta pisterajakin ylittynee.

Molekyylibiologia ei jää muistoihini mitenkään kovin miellyttävänä kurssina, mutta kyllähän näiden perusteiden ymmärtäminen varmaankin lääkärin työssä on tarpeen. Eri asia sitten, onko erilaisten signaalireittien yksittäisten molekyylien osaamisella mitään arvoa, jos ei aio tutkijaksi. Nyt pitäisi siis olla hallussa genomin ylläpito ja ilmentyminen, replikaatio ja korjausmekanismit, proteiinisynteesiin liittyen transkriptio ja translaatio, signaalireitit, apoptoosi ja syövän molekyylitason tapahtumat. Eri asia mitä näistä muistaa kuukaudenkaan kuluttua. =)

Tästä eteenpäin sitten tämä solutasolla pyöriminen  on lääkiksessä suurimmaksi osaksi ohi ja päästään konkreettisempiin (tällä tarkoitan lähinnä silmillä havaittavaa mikroskooppisen tarkastelun sijaan) asioihin. Ensi viikolla alkaa Solusta yksilöksi -jakso, joka on tähän mennessä olleista kursseista lyhyin, vain kolme viikkoa. Edessä on siis opiskelua solujen erilaistumisesta ja alkionkehityksestä. Sitä ennen on kuitenkin vielä viikonloppu täysin vapaata. Ihanaa. Ei mitään luettavaa, ei töitä. Vain vapaa-aikaa ilman mitään suunniteltua ohjelmaa, jos ei kavereiden tapaamista ja sunnuntain balettituntia oteta lukuun.

Lääkiksen speksi muuten lähestyy, lippuja saa verkkokaupasta. Itse olen omani hankkinut jo. Tätä kulttuurielämystä ei missään nimessä kannata jättää väliin, sen voin luvata viimeisen viiden vuoden speksit nähneenä. =)

torstai 9. helmikuuta 2012

Tenttiahdistus

Huomenna on edessä enemmän ja vähemmän pelätty molekyylibiologian tentti. Koko kurssin ajan Cellin lukeminen on ollut työlästä ja tuntuu, ettei kaikki tarpeellinen asia ole jäänyt päähän. Nyt sitten tenttiin kerratessa voin todeta, että kaikki tarpeellinen ei todellakaan ole päässä. Tuntuu kuin muutaman viikon takaisia asioita ei olisi koskaan kuullutkaan. Aloitin tenttiin kertaamisen eilen ja pakko sanoa, että nyt vähän kaduttaa etten aloittanut aiemmin. Lukemista olisi vielä vaikka viikoksi. Vanhoja tenttikysymyksiä katsellessa vasta alkaakin ahdistaa, tuntuu ettei mulla mitenkään ole tarpeellisia tietoja tentin läpäisyyn vielä huomenna. Tässä vaiheessa ei voi oikein enää muuta kuin toivoa parasta... Ainoa hyvä puoli tässä on, että huomenna tää kurja kurssi on viimein ohi (toivottavasti).

Tunnistan itsessäni pahan tavan, joka on varmaan tyypillinen monelle opiskelijalle. Tentin lähestyessä nimittäin huomaan innostuvani facebookista, tv:stä, siivouksesta, leipomisesta, ruuanlaitosta ja romaaneista ihan uudella tavalla. No, jos ei muuta hyötyä tästä tentistä ole, niin onpahan ainakin koti siisti. Muun puuhailun ohessa huomaan täysin lamaantuvani lukemisen suhteen. Tuntuu, että luettavaa olisi niin paljon, etten tiedä mihin tarttuisin ja sitten en tartu mihinkään. Tämä kaava on tuttua jo pääsykoeajoilta, enkä vielä ole keksinyt keinoa sen nujertamiseksi. Nytkin on kirja pöydällä auki, mutta en vain saa itseäni lukemaan sitä.

Olisi paljon asioita mielessä, mitä viime viikkoina on tapahtunut, mistä voisi tänne kirjoittaa. Mutta ei, nyt palaan ystäväni Cellin pariin.