maanantai 30. huhtikuuta 2012

Rauhaisaa vappua!

Kun ei käy ulkona vappuhulinassa,  ei oikein tajuakaan, että on todella jo vappu. Sehän tarkoittaa kevättä! Jee! Tosin vielä odottelen sitä, että pääsisin ulos nauttimaan keväästä, toistaiseksi olen ihaillut sitä vain ikkunan läpi.
Täällä vappu sujuu hyvin hiljaisesti, koko juhlasta ei olisi havaintoakaan, elleivät hyvät ystävät olisi piristäneet päivääni tuomalla kotitekoisia munkkeja ja muita herkkuja. Ystävät <3

Päivän toinen ilonaihe oli läpäisty kehitysbiologian tentti. Ruskuaispussitarinointini oli sitten riittänyt ja tentti on läpi, varsin kelvollisella 21/24 pisteellä vielä. Hieman tosin hämmästyin, kun huomasin opintopisteiden ilmestyneen myös weboodiin, sillä en ollut palauttanut kurssin jaksokirjaa (monistenivaska, johon pakollisista opetuksista kerätään kuittaukset opettajilta). Meille on nimenomaan teroitettu, että kurssi ei ole hyväksytty eikä opintopisteitä saa, ennen kuin jaksokirja on palautettu täytenä opintotoimistoon. No, niin vain 3 op weboodissa koreili. Hyvä näin, koska en hetkeen vielä jaksokirjaa palauttamaan pääse. Opintopistesaldohan kasvaa suorastaan päätä huimaavaa vauhtia, kohta on 10 % opinnoista kasassa. :D

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Poissaoloista

Kovin vähän on raportoitavaa tältä viikolta. TULE lähenee loppuaan, tentti on ensi viikolla. Tällä viikolla olisi ollut pakollista opetusta kolme kappaletta, mutta en päässyt yhteenkään, koska sairastaminen jatkuu. En siis ole mitään muuta tehnyt kuin maannut ja jaksaessani lukenut anatomiaa.

Olen nyt kolmatta viikkoa pois yliopistolta ja korvaavien tehtävien määrä alkaa pikku hiljaa stressata. Onneksi kuitenkin toistaiseksi opettajilta on löytynyt joustoa. Vanhemmat opiskelijat varoittelivat aiemmin, että lääkiksessä poissaolojen kanssa temppuilu ei aina onnistu, vaan opetuksia voi joutua korvaamaan seuraavana vuonna. Arvelin jo alussa, että itselleni näitä poissaoloja sairastelun vuoksi tulee, koska minulla on perussairaus, joka aiheuttaa ongelmia säännöllisesti. Tämän ennakoiden olen ollut opettajiin varsin varhaisessa vaiheessa yhteydessä ja varoitellut olemassaolostani. :D

Nyt sitten kun pääsin todenteolla poissaolosäädöksien rajoja testaamaan, olen saanut huomata joustoa löytyvän, kun oikeasti on sairaana. Varmasti lomamatkan tai vastaavan takia ei samalla tavalla poissaoloja anteeksi saisi, eikä mielestäni tarvitsekaan. Sairastaminen on kuitenkin asia jolle ei voi mitään, joten siinä mielessä on hyvä, että toistaiseksi en ole vielä ongelmiin joutunut. Kliinisessä vaiheessa tilanne varmaankin on toinen, koska siellä on enemmän pakollisia opetuksia, joista ei vain voi olla pois.

Nyt olen pbl:n poissaoloista saanut korvaavia kirjallisia tehtäviä, käytännössä avauksesta tulee aina korvaavaksi mind map tapauksen aiheesta ja purku korvataan esseellä, jonka ohjepituus opettajasta riippuen 2-3(-4) sivua. Nyt minulla on rästissä kolme avausta ja neljä purkua, joten kirjoitettavaa riittää, kunhan jaksan asioihin keskittyä tarpeeksi. Lisäksi olin poissa Elävästä anatomiasta, joka on siis eräänlaista kavereiden tutkimista. Tämän opetuksen osalta mahtava jaksovastaavamme ystävällisesti lupasi, että käy tapauksen asiat kanssani läpi kunhan paranen. Olin pois myös kliinisen propeudetiikan opetuksesta, jossa niinikään harjoitellaan perustutkimistaitoja kurssikavereiden kanssa. Poissaoloani selvitellessäni kohtasin jälleen käsittämätöntä ystävällisyyttä ja joustavuutta. Opettajalääkäri (jolla varmaan olisi muitakin töitä) sanoi, että soittele sitten kun olet kunnossa, niin sovitaan joku kerta, että käydään läpi opetuksen asiat. Mielellään juhannukseen mennessä. :D Havaittavissa lievää pessimismiä paranemiseni aikataulun suhteen?

Toistaiseksi näyttää siis siltä, että selvitän poissaoloni kunnialla, kunhan nyt ensin paranen ja pääsen lukemisen (ja tehtävien) pariin. Tällä hetkellä näyttää vähän huonolta tentin suhteen, en todennäköisesti pääse osallistumaan siihen, joten joudun suorittamaan tentin uusinnassa. Se kyllä ottaa päähän, ei ole kiva roikottaa tenttejä uusintoihin, mutta vaihtoehtoja ei taida nyt olla, ellei ihmeparanemista (jota ei ainakaan vielä ole tullut) tapahdu ensi viikon aikana.

Nyt jatkan taas lepäilemistä ja toivon parempia aikoja ensi viikolle.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Käsitöitä ja vähän muutakin.

Pariisista palattuani edessä oli heti tiukkaa pänttäystä, koska kävin uusintatentissä tekemässä Kehitysbiologian tentin pois roikkumasta. Alkuperäisestä tentistä olin poissa, koska olin kipeä, joten halusin saada mahdollisimman pikaisesti tentin hoidettua. Uskon ja toivon tentin menneen läpi, tosin yksi kysymys sai aivoni lyömään niin tyhjää, että nollasääntö saattaa koitua kohtalokseni. "Ruskuaispussin kehitys ja tehtävät" veti hiljaiseksi, en kyennyt keksimään miten siitä aiheesta saa neljän pisteen edestä asiaa ja jotenkin sitten menin niin lukkoon, että unohdin nekin vähät mitä olisi pitänyt muistaa. Salin ulkopuolella sitten muistin, että niin, en sitten maininnut niitä primordiaalisia sukusoluja ja veren kantasoluja... Hieman ottaa kyllä päähän, jos tuosta jää kiinni läpipääsy, koska kyllä tuon verran olisi pitänyt muistaa. Jotenkin vain aivoni lukkiutuivat niin, etten osannut ajatella järkevästi. Muiden tehtävien osalta ei pitäisi hätää olla, joten peukut pystyyn, että sen pisteen verran sain ruskuaispussistakin tarinoitua.

Yksi opintopiste lisää kertyi suoritetusta perusterveydenhuollon jaksosta eli terveyskeskuskäynneistä. Kävimme terveysasemalla kaikkiaan viisi kertaa ja olin joka kerta eri lääkärin kanssa. Työtapoja tuli vastaan hyvin erilaisia, mutta ei mitään hämmästyttävän uutta. Toiset lääkärit käyttivät valkoista takkia vastaanotolla, toiset eivät. Toiset kättelivät potilaita, toiset eivät. Vastaanottoja seuratessa huomasi myös lääkärin persoonan ja vuorovaikutustaitojen vaikutuksen vastaanoton kulkuun.
Käyntien lisäksi opintopisteen eteen piti tehdä opintopäiväkirjaa noin 1-2 sivua ja osallistua purkutilaisuuteen. Itse näpyttelin viimeisenä iltana kiireellä päiväkirjaa ja tuli huomaamatta tekstiä 4 sivua, hups... Olin sairaana ja näin ollen poissa purkutilaisuudesta, mutta ilmeisesti oppimispäiväkirjani oli niin vakuuttava, etten joutunut mitään korvaavaa tehtävää poissaolostani tekemään. ;D

Mitä tästä sitten jäi käteen? Ainakin vaihtelua kirjojen pänttäämiselle, jos ei mitään sen syvällisempää. Vastaanoton herättämien tuntemuksien pohdiskelu jälkikäteen antoi uusia näkökulmia omiin asenteisiin ja samalla oppi kiinnittämään huomiota lääkäreiden usein tiedostamattomiin tottumuksiin. Sellaiselle, joka ei ole koskaan ollut terveydenhuollossa töissä, tämä jakso oli varmasti vieläkin antoisampi, kun pääsi näkemään käytännön työtä ehkä ensimmäistä kertaa elämässäään.

Vielä terveyskeskuskäyntejäkin huomattavasti innostavampaa oli kliinisen propeudetiikan opetukseen kuulunut ompeluharjoitus. Katsoimme ensin opetusvideon perustekniikoista ja muutamasta perusompeleesta ja sen jälkeen ehdimme vajaan tunnin aikana harjoitella vaahtomuoviin ompeleiden tekoa. Vaahtomuovi materiaalina ei kovin läheisesti ihoa muistuta, mutta pääpaino harjoituksessa olikin välineiden käytön ja solmujen teon opettelussa. Hieman se hiljaiseksi veti, kun opettaja alussa sanoi, että tämä on ainoa harjoituskerta vaahtomuoviin, seuraavaksi on edessä luomenpoisto (kuolleen) sian jalasta ja sitten onkin vuorossa jo elävä ihminen! Kovin vähän kuivaharjoittelua siis on, mutta toisaalta eihän se sama ole kuitenkaan kuin oikean ihon ompelu. Kai siihen harjaantuu sitten ajan kanssa. Vaikka haavojen ompelu vielä tuntuu kovin kaukaiselta, silti oli mukavaa päästä tekemään jotain konkreettista käsillään. Pienet käytännön harjoitukset aina antavat lisämotivaatiota myös teorian opiskeluun.

Tuki- ja liikuntaelimistön kurssi on edennyt vauhdilla, tenttiin on enää kaksi viikkoa. Kurssin alkaessa parin kuukauden mittainen lukujärjestys näytti todella pitkältä, mutta jonnekin viikot ovat hurahtaneet. Itselläni on lukuaikataulu pahasti jäljessä sairastelujen ja lomailun takia, nyt täytyisi siis ottaa loppukiri seuraavien parin viikon aikana. Tosin nyt olen taas kipeä, joten saa nähdä miten loppukirin kanssa käy. Tällä viikolla en ole käynyt yliopistolla (tai töissä) ollenkaan, enkä menekään. Siitä huolimatta alaraajan opiskelu on aivan alkutekijöissään, koska en ole sairastamiseltani jaksanut keskittyä lukemiseen. Toivottavasti vointi helpottaisi pikaisesti, jotta saan lukemiset kohdalleen tenttiin mennessä. Sairastelua lukuunottamatta tällä kurssilla ei ole tullut sellaisia pahoja motivaatiokuoppia kuin aiemmilla kursseilla, koska anatomia on vaan niin paljon mielenkiintoisempaa. Tosin opeteltavaa on niin paljon, että ilman motivaatiota tästä ei tulisikaan mitään. Ja anatomian haluaisin oppia oikeasti hyvin ihan itsenikin takia, koska uskon näillä tiedoilla olevan käyttöä tulevaisuudessakin, toisin kuin vaikkapa biokemialla.

Nyt nukkumaan ja toivotaan ihmeparanemista yön aikana...

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Aika rientää

Huh, miten nopeasti viikot ovat kuluneet! Tänne päivittämisestä on jo melkein kuukausi. Kevätkin on jo hyvää vauhtia tulossa, vaikka huomiselle on kai taas luvattu kylmää ja jopa räntäsadetta...

Edellisen päivityksen sairastaminen venyi pitkäksi, olin poissa yliopistoltakin kaksi viikkoa. Siltä ajalta on edelleen odottamassa pari korvaavaa tehtävää. Tuskin ehdin parantua, kun luvassa olikin iloista vaihtelua kevääseen, nimittäin reissu Pariisiin. Tämä oli kolmas kertani Pariisissa ja tuntuu, että joka kerta rakastan kaupunkia vain enemmän. Espanja on ehdottomasti suosikkimaani, mutta kyllä Pariisiinkin voi mennä aina uudestaan. Lähtiessämme Suomessa oli vielä kylmää ja lunta siellä täällä, mutta Pariisissa sen sijaan oli aivan ihana kevät. Kaikki puut kukkivat, nurmikot olivat vihreitä ja lämpötila koko kuuden päivän lomamme ajan 15-20 astetta.

Koska Pariisi oli jo ennestään tuttu, emme kovin suuresti nähtävyyksiin panostaneet. Yhden päivän kulutimme Montmartrella ja siellä kävimme Dali-museossa, joka on aiemmilla reissuilla jäänyt väliin. Lisäksi Cinemathequessa oli Tim Burtonin näyttely, jota kävimme katsomassa. Louvreenkin ajattelimme mennä, koska siellä olisi ollut nyt nähtävillä Mona Lisan kopio, joka on saanut julkisuutta viime aikoina, koska sen arvellaan olleen samaan aikaan maalattu kuin aito taulu. Louvren ulkopuolella oli kuitenkin niin huikea jono, että jonossa olisi varmasti mennyt pari tuntia. Päätimme siis jättää väliin, koska kaunis päivä ei muutenkaan houkutellut suuremmin sisätiloihin.

Pariisissa parasta on mielestäni ihan vain kadulla kuljeskelu kaikessa rauhassa pieniä putiikkeja ihastellen ja maisemia katsellen. Tosin aina leipomon kohdalla täytyy jäädä kuolaamaan vitriineissä olevia herkkuja. Ruoka on muutenkin Ranskassa niin hyvää! Mikään ei voita leipomosta ostettua, vielä lämmintä patonkia tai croissantia. Pariisissa saa monia muitakin herkkujani, kuten etanoita, tartarpihviä, sipulikeittoa, fondueta ja taivaallisia leivonnaisia ja tuoretta leipää ja... Kotiin tuomisina olikin herkullisen balsamicon ja oliiviöljyn (ja kaikenlaisten muiden herkkujen) lisäksi varmaan muutama kilo lisää vyötäröllä, mutta se oli sen arvoista. <3

Pariisin metroverkosto on myös omaa luokkaansa. Minne tahansa kaupungissa pääsee kätevästi metrolla, kunhan vain pysyy tarkkana vaihdoissa, ettei hyppää väärään metroon. Emme ole koskaan ottaneet hotellia ihan ns. parhailta paikoilta, vaan nytkin hotellimme oli melko kaukana esimerkiksi Seinestä, mutta metroasemalle oli vain 100 metriä, joten kulkuyhteydet minne tahansa olivat hyvät. Myös juna-asema Gare du Nord oli kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, joten lentokentältä tulevalla junalla pääsi kätevästi melko lähelle. Ihmiset Pariisissa ovat mielestäni ystävällisiä, vaikka olen muitakin väitteitä kuullut. Toki välillä huomaa, että ranskaa osaamattomalle ei kovin kummoista palvelua monessa paikassa tule, mutta syynä on varmaankin se, etteivät ihmiset yksinkertaisesti osaa englantia. Ja kummasti siellä sanaviidakossa pärjää, vaikka ranskan sanavarasto rajoittuu lähinnä balettitermeihin. :) Osittain luetun ymmärtämisessä auttaa se, että osaa englantia ja espanjaa, koska yhtäläisyyksiä sanoista löytyy paljon varsinkin espanjan kanssa. Puhuttua kieltä en kyllä ymmärrä ainuttakaan sanaa, mutta ruokalistat, metron lippuautomaatit ja kaikenlaiset opasteet kyllä yleensä tulevat ainakin jotenkin ymmärretyiksi. Ranska on kyllä niin kaunis kieli, että olisi ihanaa vielä joskus opetella sitä...

Reissu antoi ihan uutta virtaa, kun sai lomailla kunnolla kauniissa kevätsäässä ilman mitään aikatauluja. Loman jälkeen oli rentoutunut olo, eikä edes kotona odottava luku-urakka saanut synkistymään. Paluupäivämme sää tosin sai naaman vähän vakavaksi, koska jouduimme lentokentällä kaivamaan auton lumesta ja raaputtamaan jäät laseista. Varsin karu pudotus todellisuuteen Ranskan parikymmenasteisten päivien jälkeen.

Edellinen reissumme Pariisiin oli pari vuotta sitten helmikuussa ja täytyy kyllä sanoa, että jos aikoo nähtävyyksiä kiertää, niin helmikuu on huomattavasti parempi ajankohta kuin huhtikuu (ja tilanne tuskin paranee kesälläkään). Edellisellä kerralla kävimme Louvressa ja monessa muussa museossa ja jopa Eiffeltornissa, koska mihinkään ei ollut kummoisia jonoja. Tällä kertaa taas ei todellakaan huvittanut kuluttaa päiviä jonottaen, mutta toisaalta tarkoituskin oli lähinnä nautiskella elämästä ja keväisestä kaupungista ja siihen huhtikuu oli mitä otollisinta aikaa. Versailles tosin jäi tälläkin kertaa käymättä, mutta ehkä sitten ensi kerralla...


Nyt on kuitenkin arki taas koittanut ja opiskeluakin jo viikko takana loman jälkeen. Se on kuitenkin jo aivan toinen tarina se. :)