tiistai 28. elokuuta 2012

Yhden vaiheen loppu ja uuden alku

Tuntuu, että siitä on vain silmänräpäys kun oli kevät ja luin viimeiseen tenttiin. Niin vain kolme kuukautta kesää tuli ja meni. Kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Edellinen postaukseni taisi käsitellä pääsykoetta. Tuloksetkin tulivat jo aikaa sitten ja uudet innokkaat opiskelijat ovat kaupungista riippuen jo aloittaneet tai aloittavat lähiaikoina opintonsa. Omasta kaveripiiristäni liian harva sai paksun kirjeen, muilla oli jälleen karvas pettymys edessä. Suurin pettymys itselleni oli, ettei Helsinkiin päässyt yhtään kaveria sisään. Uusissa alfoissa ei siis ole kavereita, muutama tuttu nimi sentään.

Itse kävin pääsykokeen jälkeen hankkimassa alfavuoden pohjanoteerauksen tenttipisteissä. Sairastelun vuoksi huonolle lukemiselle jäänyt neuroanatomia nimittäin meni läpi surkealla 15 pisteen saldolla. Tärkeintä on kuitenkin, että läpi meni. Tosin itselleni jäi tunne, etten osaa asioita ollenkaan niin hyvin kuin olisi syytä, joten syksyn mittaan täytynee palata neuroanatomian äärelle vielä, mikä tapahtuu luontevasti syksyn neurofysiologian kurssin yhteydessä.

Pidin opiskelijalle harvinaista palkallista kesälomaa kokonaiset kuusi viikkoa, joista suurimman osan vietin reissatessa. Suurin syy blogihiljaisuuteen on siis täydellinen lomailu. Lomareissulta on  toistasataa valokuvaa, joten erillistä juttua lomamatkaltani ehkä myöhemmin. Loman jälkeen palasin vielä kahdeksi viikoksi entiseen työhöni sairaalaan, mutta olo oli koko ajan hieman irrallinen, koska tiesin aikani siellä käyvän vähiin. Vuodet sairaalatyössä ovat siis toistaiseksi ohi, ainakin siihen asti kunnes pääsen lääkärinvaatteissa takaisin. Oudolta, ehkä myös hieman haikealta, tuntuu vieläkin, etten todellakaan mene entiseen työhöni enää koskaan, vaikka totta puhuen ei ikävä olekaan takaisin.

Uusia tuulia elämääni tuovat siis eilen startanneen toisen opiskeluvuoden (miten niin mä en ole enää alfa??) lisäksi täydellinen alanvaihdos uuteen työhön. Vajaa kuukausi on nyt takana ja olen rakastunut. En keksi toistaiseksi ainuttakaan huonoa puolta uudesta työstäni, hyviä sen sijaan vaikka millä mitalla. Uusi työni on tutkimustyötä lääketieteen alalla, tarkemmin genetiikkaa. Olen aina ollut kiinnostunut tutkimuksesta ja harkitsin viime syksynä tutkijalinjalle pyrkimistäkin (mitä en lopulta tehnyt), niinpä tämä on todella innostavaa, vaikkakin haastavaa, koska kaikki on minulle vielä uutta. Tein nyt ensimmäisen kuukauden täysipäiväistä työtä, mutta tarkoitus on jatkaa opintojen ohella osa-aikaisia töitä toistaiseksi.  Tässä siis toinen syy blogin pitkäksi venähtäneeseen taukoon. Niin ihanaa kuin uusi työni onkin, oli se myös aluksi raskasta. En ollut tottunut niin paljon ajattelutyötä vaativaan työhön ja lisäksi ihan kaikki oli uutta asiaa, joten ensimmäiset pari viikkoa menivät käytännössä töissä ja nukkuessa. Työpäivän päättyessä tuntui, että aivot ovat niin väsyneet, ettei mitään muuta jaksa tehdä kuin mennä kotiin nukkumaan. Nyt tilanne on jo normalisoitunut, kun asiat alkavat olla tutumpia ja aivotkin ovat heränneet horroksestaan.

Huolimatta pitkästä hiljaisuudesta joku vielä muisti olemassaoloni, kiitos tunnustuksesta zona viragolle. Antaisin mielelläni tunnustuksen takaisin sinulle, mutta se lienee kiellettyä. :) Blogisi on kuitenkin säännöllisesti ollut lukulistallani kesälläkin, vaikka itse en olekaan ehtinyt kirjoitella.




Tunnustuksen säännöt: 
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Itse haluaisin jakaa tunnustuksen seuraaville: 
1. Opintomatka, jonka teksteistä sain voimaa ja uskoa omaan pääsykoelukemiseeni
2. englannin elämää, arvostan Sofian pohdintoja tulevasta ammatistaan ja muista elämän kiemuroista. On hyvä, että joku kertoo myös niistä epävarmuuden tunteista, mitä nuoren lääkärin päässä voi liikkua. Luin Sofian blogia jo vuosia sitten, kun  blogilla oli ihan eri nimikin. 
3. Nealle Tassunjälkiä sydämessä-blogiin, jossa arvostan ihania sisustusideoita ja eläinlääkisopiskelijan arjen kuvausta (itse kun en siltä sektorilta väkeä tunne). Vielä ihanammaksi kissafanin silmissä blogi muuttui, kun uusin karvainen perheenjäsen liittyi joukkoon. :)
4. Kaunis pieni elämä Ihailen (ja kadehdin) Annen taitoja, jonka kaltaisia minulle ei ole suotu pisaraakaan. En osaisi tehdä omin käsin mitään vastaavaa, mutta kuvat ovat silti innostavia.
5. Hears&Minds Yksi ensimmäisistä blogeista joihin jäin koukkuun lääkisprojektia aloitellessani. Lääkisjuttujen ohella urheilu- ja ruoka-aiheet ovat lähellä sydäntäni.

Nyt on mentävä muihin puuhiin, työmatkalla kun olen, mutta yritän palata asiaan vähän nopeammin kuin kolmen kuukauden päästä...