torstai 27. joulukuuta 2012

Joulupossu raportoi

Nyt on vietetty onnistunut joulu, toisin sanoen syöty ja löhöilty. Olen ollut viimeiset kahdeksan joulua töissä, joten kotijoulu oli varsin eksoottinen kokemus. Olen kyllä joka vuosi tehnyt jouluruokia, vaikka olen ollut töissä. Aiemmin meillä vain on vietetty aattoa sitten keskellä yötä tai vasta joulupäivän iltana kun on ollut hetken tauko töistä.Hyvin kuitenkin pääsin rennon kolmipäiväisen joulun makuun, vietin reilut kaksi päivää pyjamassa löhöillen ja romaaneja lukien. Olen myös syönyt itseni totaaliseen ähkyyn jouluherkkuja. Jossain kolmannen tankkauskierroksen kohdalla mieleeni muistui jälleen valmennuskurssin kemian opettajan loistava vertaus joulusyömisestä ja ionien liukoisuudesta: Niukkaliukoisten ionien suurempi liukoisuus muita ioneja sisältävään liuokseen kuin veteen on sama ilmiö kuin joulun syömingit. Ensin syö itsensä ähkyyn kinkkua, sitten syö itsensä ähkyyn suklaata ja sitten tekeekin taas mieli kinkkua, jonka jälkeen voi vetää uudestaan suklaaähkyt. Ja tämä toistetaan n kertaa. Muistan kemian opettajamme varmaan joka ikinen joulu...

Vielä muutama vuosi sitten en ollut laisinkaan jouluihminen, mutta nykyään tykkään laittaa ikkunoihin joulukoristeita ja valoja sekä koristella kuusen (muovisen tosin) jouluksi. Joulukuusi on tosin meillä vähän ahtaalla, koska olohuoneessamme ei varsinaisesti olisi sille tilaa, mutta en silti halunnut tinkiä kuusesta, koska on vaan niin paljon kivempaa laittaa lahjat kuusen alle. :) Lahjojen paketointi on aina ollut minulle mieluisaa, joten olen ollut perheemme vakiopaketoija jo parikymmentä vuotta (omia lahjojani en sentään ole paketoinut). Yllä olevassa kuvassa on tämänvuotinen lahjakasa, jossa on siis lahjoja muillekin kuin minulle.
 Kaikenlaisia pieniä koristeita kertyy vuosi vuodelta yhä enemmän ikkunalaudalle ja pöydille. Kynttilöitä poltan muutenkin paljon talvella, mutta joulun alla on lisänä vielä jouluiset tuikkulyhdyt. Joululaulujakin olen kuunnellut tänä vuonna monta viikkoa spotifystä, vaikka edelleen olen varsin valikoiva hyväksyttävien laulujen suhteen. Tämä joulu oli ensimmäinen muistiini mahtuva, jolloin en käynyt katsomassa Pähkinänsärkijää baletissa. Olen joka vuosi lapsuudesta lähtien ollut katsomassa sitä joko Suomessa tai muualla, mutta tänä vuonna Kansallisoopperassa sitä ei valitettavasti esitetty enkä muuallekaan ehtinyt. Ostin sentään dvd:llä (sama versio mikä Suomessa on viime vuodet ollut) katsottavaksi, mutta ei siinä samaa fiilistä ole kuin live-esityksessä.

Kilttikin olin ilmeisesti ollut, koska pukki muisti usealla mieluisalla paketilla. Suurin ja mieluisin lahjoista oli Kenwoodin supertehokas yleiskone lukuisin lisäosin varustettuna. Paketti oli niin iso etten jaksanut itse nostaa sitä. :D
Aina kaikissa iltapäivälehdissä miehiä varoitellaan, ettei naiselle saa ostaa lahjaksi kodinkoneita, mutta jos se on vaimon toive niin ei kai se pahastakaan voi olla?  Olin siis kuolannut kyseistä laitetta jo vuoden päivät, koska leivon ja laitan ruokaa paljon ja kunnon kone helpottaa keittiöpuuhia huomattavasti. Toistaksi olen ehtinyt konetta testata vain patonkitaikinan verran, mutta eiköhän viikonloppuna tilanne korjaudu.

Nyt on siis syyslukukausi takana. Syksy hurahti todella äkkiä ja oli varsin työntäyteinen, joten pieni hengähdystauko on todella paikallaan. Nyt on myös 3/4 preklinikasta takana ja enää yksi kevätlukukausi jäljellä. Tässä syksyn mittaan on opiskeltu kaikkiaan seuraavat kurssit: Neurofysiologia ja neurofarmakologia, sydän, verenkiertoelimistö ja munuaiset (=svekem) sekä viimeisimpänä ympäristö, elimistön suojaus ja puolustus. Viimeisimmän kurssin ahdistavin hetki oli kenties se, kun piti avata tämä kirja:

Kurssiin kuului siis säteilyfysiikkaa, jota luettiin osittain Galenoksesta (toiset luki, toiset ei). En ollut avannut Galenosta sitten pääsykokeen ja olin piilottanut koko opuksen syvälle kirjahyllyyn valmennusmateriaalien kanssa. Heti kun kaivoin kirjan esiin, avasin säteilyosuuden ja näin pääsykoekevään aikaiset muistiinpanoni marginaaleissa, iski suorastaan pakokauhu, koska sen kevään tuntemukset (sekä hyvässä että pahassa) heräsivät niin elävästi mielessäni. :D Toisaalta tuli myös nostalginen fiilis, koska kurssillamme oli hyvä porukka ja viikottaiset tapaamiset yhteisen aiheen äärellä olivat myös omalla tavallaan mukavia. Seuraavana yönä näinkin sitten aiheeseen sopivasti painajaisia pääsykokeesta.


Näiden "pääkurssien" ohella on opiskeltu pari pienempää kokonaisuutta; perusterveydenhuollon jakso 2, joka sisälsi käyntejä päiväkodissa, vanhusten luona sekä kriisipaikassa (hyvin vaihteleva käsite, toiset tapasivat narkomaaneja tai alkoholiriippuvaisia, itse tapasin näkövammaisen). Lisäksi ohjelmaan kuului Väestön terveys -kurssi, jonka yhdelläkään luennolla en käynyt, mutta onneksi pelkällä tentillä sai suorituksen. Kurssi oli muuten lääkisuran ensimmäinen, josta sai arvosanan ja aloitin varsin puhtaasti arvosanalla 5 (asteikko näissä on siis 1-5, mutta preklinikan kurssit muuten arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty). Kävin myös tänä syksynä tutkielman kirjoittaminen 1 ja 2 -kurssit, jotka olivat siis tutkielman kirjoittamiseen opastavia kursseja ja jotka voi suorittaa periaatteessa missä tahansa vaiheessa opintoja. Opintopisteitä on siis ropsahdellut tasaista tahtia syksyn mittaan, tosin svekemin opintopisteet eivät vielä ole oodiin päivittyneet. Svekemin tentissä oli yksi tehtävä, jonka läpimenoa pelkäsin, mutta olin saanut siitä 0.75 p. ja se on alin pistemäärä millä tehtävästä pääsee läpi nollasäännön puitteissa. Kävin siis niin sanotusti kuilun partaalla. :D Kokonaismenestyskään ei ollut hurja, 18 p. oli tentin saldo, mutta tärkeintä että tentti on läpi ja opintopisteet kertyvät.

Meillä oli viimeinen tentti vedetty niin lähelle joulua kuin mahdollista, siis 21.12. Toisaalta meillä alkaa opetus tammikuussa vasta 14.1., joten lomaa on kuitenkin kolme viikkoa. Viisi ensimmäistä päivää lomasta vietin löhöten ja syöden, mutta muuten lomani kuluu kyllä työn merkeissä. Omassa työssä on hommia sopivasti ja lisäksi olen lupautunut muutamaan työvuoroon entiselle työpaikalleni. On kuitenkin eri asia tehdä töitä nyt kun koulua ei ole, koska takaraivossa ei koko ajan nakuta "pitäis lukea". Nykyinen työni on myös niin mukavaa, etten koe sitä mitenkään rasitteena. Päinvastoin on vain mukavaa, kun nyt on kerrankin aikaa keskittyä töihin kunnolla. Vielä jos saisi tuotteliaasti jotain aikaankin, eikä vain hakkaisi päätään seinään...

torstai 6. joulukuuta 2012

Vilkaisu jaksokirjaan

Uusi jakso ja sen myötä uusi aihepiiri edessä. Tuntuu aina kuin saisi uuden alun, kun alkaa uusi jakso ja saa painotuoreen (ja niin siistin!) jaksokirjan käsiinsä. Alla olevassa kuvassa seuraavan jaksokirjan kansi.

Jaksokirja on siis monistenivaska, jonka saamme preklinikassa jokaisella kurssilla. Jaksokirja sisältää lukujärjestyksen, ryhmäjaon, tiedot kirjallisuudesta ja opettajista sekä oppimistavoitteet. Myös pbl-tapauksiin kuuluvat virikkeet löytyvät jaksokirjasta. Viimeisellä sivulla on kuittauslista, johon jokaisesta pakollisesta opetuksesta on saatava kuittaus pbl-tuutorilta ennen kurssin päättymistä. Ilman täynnä olevaa listaa ei kurssimerkintää heru. Tällä kyseisellä kurssilla on ihanan lyhyt suoritettavien opetuksien lista, esimerkiksi edellisellä svekem-jaksolla lista oli tuplasti pidempi (niin oli kyllä kurssin kestokin) ja siihen sisältyi pbl:n lisäksi useita harjoitustöitä.
Tässä tämän kurssin tavoitteita, jotka pitäisi olla hallussa 21.12. tenttiin mennessä. Kurssilla opiskellaan siis erilaisia mikrobilääkkeitä, sytostaatteja ja säteilyasioita. Huhujen mukaan säteilyosiossa joutuu ottamaan jopa laskimen esille pitkästä aikaa. :O
Pahoittelut siitä, että kuva on väärinpäin, kymmenkunnasta yrityksestä huolimatta en saanut kuvaa asettumaan oikeinpäin. Kääntäkää päätänne siis.




 Jokaista pbl-tapausta varten on siis jonkinlainen virike, joka useimmiten on jokin lyhyt potilastapaus. Meidän ei siis ole tässä vaiheessa tarkoitus suorastaan ratkaista tapauksen hoitoa (joskus se on kerrottukin), vaan tarkoitus on orientoitua opiskeltavaan aiheeseen, johon aineisto enemmän tai vähemmän johdattelee. Virikkeiden pituus vaihtelee parista rivistä lähes sivuun. Alla tämän kurssin ensimmäisen tapauksen virikkeestä osa.
Tässä siis hieman mallia siitä, millaisia jaksokirjat ovat. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, kännykkäkameralla nopeasti napsitut otokset eivät oikein ole silmää hiveleviä. Uusiakaan kuvia en enää kehtaa ottaa, koska mulla on ilmiömäinen taipumus saada jaksokirja parissa tunnissa näyttämään siltä, että sitä on pyöritelty lattialla, uitettu kuralätäköissä ja syötetty koiralle. Ehkä sitten ensi jaksossa paremmat kuvat.