sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Viherpeukaloa kasvattamaan

Sain juuri tiedon, että saan oman viljelypalstan. Sellaisen perinteisen aarin palstan. Nyt olen aivan innoissani. Meillä oli kasvimaa kun olin lapsi, mutta siitä on jo toistakymmentä vuotta, joten omat viljelystaidot ovat varsin olemattomat. Olen kyllä viime vuosina parvekkeella ja pienellä pihalla kasvattanut pienimuotoisesti lähinnä yrttejä, salaatteja, kesäkurpitsaa, tomaattia, porkkanaa ja raparperia, mutta tällainen isommalla alueella viljely vaatii varmasti lisäperehtymistä asiaan. Pääsisinpä pian jo upottamaan sormeni multaan!

Patologian opiskelu ja tuleva kanditenttiin luku saivat siis juuri pahan kilpailijan, koska nyt tekisi mieli käyttää kaikki liikenevä aika viljelyn opiskeluun netin pohjattomasta tietomäärästä. Ja sitten kun vielä pääsee palstalle möyrimään, mikä kilpailija tenttiinluvulla onkaan! Toivottavasti rikkaruohojen kitkeminen ei näy kanditentin unohtamisena...

Olen kai tullut vanhaksi kun kasvimaalla kuokkiminen on muuttunut kiehtovaksi. :D

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Laiska bloggaaja täällä hei

Kevät on mennyt ihan huomaamatta. Koko ajan on muka ollut parempaa tekemistä kun päivittää kuulumisia. En ole myöskään ehtinyt lukea suosikkiblogejani moneen kuukauteen. Tänään vietinkin aamun lueskelemalla blogilistani päivityksiä.

Tämän kevään kurssit ovat soljuneet eteenpäin tasaisen varmasti. Hengityselimistö oli kevätlukukauden ensimmäinen, se meni läpi 21/24 pisteellä ja sitä seurannut pitkähkö kurssi ruuansulatus ja ravitsemus 22/24 pisteellä. Lisäksi kävin tekemässä uusintatentissä syksyltä sairastumisen vuoksi jääneen neurofarmakologian, joka sekin meni tasaiseen tahtiin läpi 21/24 pisteillä. Viimeisimpänä oli endokrinologia ja genitaalit -kurssi, jonka tentti oli tämän viikon keskiviikkona. Tentti ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta läpi lienee kuitenkin. Kysymyksessä olikin prekliinisen vaiheen viimeinen kurssi, joten nyt tuntuu hieman haikealta, vaikkakin helpottuneelta.

Edellä mainittujen kurssien lisäksi keväällä on opiskeltu rinnalla pienempiä kokonaisuuksia: potilashaastattelujen harjoittelujakso, jossa siis harjoittelimme potilaiden haastattelua näyttelijäpotilaiden kanssa, epidemiologian ja biostatistiikan perusteet sekä vielä kesken oleva kliininen propeudetiikka 2. Näistä potilashaastatteluiden harjoittelu oli todella mielenkiintoista ja hyödyllistä, kerron siitä ehkä lisää joskus toiste.

Olen koko kevään johdonmukaisesti pitänyt entisen linjani etten käy luennoilla. Nyt en ole itseasiassa enää merkinnyt luentoja lainkaan kalenteriini, joten en edes tiedä koska niitä olisi. Olen todennut, että minulle sopii parhaiten itsenäinen opiskelu, koska opin selvästi parhaiten lukemalla asiat itse. Luennot menevät joko nukkumiseen (sen hoidan mieluummin omassa sängyssä) tai netissä roikkumiseen (senkin voi tehdä kotona). Lisäksi ärsyynnyn luennolla aivan suunnattomasti kurssitovereiden supattelusta ja jatkuvasta myöhästyneiden virrasta (tämä tietenkin aiheuttaa meteliä), joten olen todennut, että mielenrauhani kannalta on paljon parempi pysyä poissa luentosalista. Luen kyllä luentokalvot jälkikäteen ja mielestäni olen saanut niistä ja kurssikirjoista riittävästi irti. Jos tentit menisivät läpi rimaa hipoen, sitten saattaisi olla syytä harkita tapojen muutosta, mutta nykylinjalla en näe siihen aihetta. Luennoilla käymättömyyden ainoa miinus on se, että näen hyvin vähän kurssikavereitani. Nyt näen käytännössä vain niitä, jotka ovat samassa pienryhmässä ja ehkä satunnaisesti lounaalla muita tuttuja.
Haaveilin vielä joululomalla, että tämän kevään aikana saisin vihdoin opiskelutekniikkani kuntoon, mutta haaveeksi se jäi. En edelleenkään ole oppinut tekemään järkeviä muistiinpanoja enkä lukemaan tenttiin tai pbl:ään ajoissa. No, ehkä klinikassa sitten. ;)

Koska edellinen tentti oli keskiviikkona, ei ollut luvassa normaalia viikonlopun lepotaukoa, vaan heti torstaina alkoi uusi jakso, patologian johdantokurssi. Tämä jakso ei enää kuulu prekliiniseen vaiheeseen vaan on osa kliinis-teoreettista vaihetta (joka kestää myös ensi syksyn) ja näkyvin ero lienee se, että hampaalaiset ovat nyt eriytyneet omiin opintoihinsa eikä hampaalla opiskelevia kavereita enää näe entiseen malliin. Toinen ero on se, että opetus siirtyi pääosin Haartman instituuttiin toiselle puolen katua (mikä valtava muutos).

Patologian jaksolla minulla on toistaiseksi ollut vasta yksi opetus, ns. amfi. Kyseinen opetusmuoto on mielenkiintoinen ja pitää hereillä. Hereillä pysyminen tosin perustuu ainakin osaksi siihen, että amfisalissa ei varsinaisesti ole penkkejä, ainoastaan sellaiset laudat, joihin voi nojata seisoessaan. Ensimmäisen opetuksen jälkeen olin kyllä intoa täynnä, koska asiat tuntuvat paljon käytännönläheisemmiltä kuin preklinikassa. Amfissa siis aiemmin aamulla obduktion (eli ruumiinavauksen) suorittanut ryhmä esittelee avauksen löydöksiä ja tapauksen taustatietoja ja patologi kertoo lisätietoa aiheeseen liittyen ja mahdollisen kuolemansyyn ehdotuksen. Nämä vainajat ovat siis ihan oikeita patologien obduktiotapauksia, joiden tutkimiseen me pääsemme osallistumaan. Kiehtovaa, ainakin vielä kun ilmassa on uutuudenviehätystä. Minähän en siis osallistunut prekliinisessä vaiheessa kertaakaan dissektioihin, joten eilen amfisalissa ollut vainaja oli ensimmäinen avattu ruumis, jonka olen nähnyt. Kuolleita toki olen nähnyt kymmeniä entisessä työssäni, mutta vain sängyssä makaamassa.

Kevään ohjelmassa on siis enää tämä parin viikon mittainen johdantokurssi, muutama kliinisen propeudetiikan opetus ja sitten yksi pikkujuttu, nimittäin kanditentti. Tämä Helsingin erikoisuus on puhuttanut opiskelijoita ensimmäisiltä viikoilta lähtien, mutta nyt kyseisen koitoksen lähestyessä aihe tuntuu esiintyvän yhä useammassa keskustelussa. Jotkut kurssitoverit tuntuvat olevan todella stressaantuneita jo pelkästä ajatuksesta. Itse myönnän pienen ahdistuksen hiipivän välillä mieleeni, mutta karkoitan sen aina järkeilemällä sillä, että kaikki muutkin ovat tentistä aiemmin läpi selvinneet. Varmasti tuska iskee vielä lähempänä itse tenttiä, mutta toistaiseksi en jaksa asiasta vielä stressata.