tiistai 20. elokuuta 2013

Juuri tänään ei ole kiire minnekään

Onnea on leppoisa iltapäivä ystävien kanssa, kun kenelläkään ei ole kiire minnekään. Ei tarvitse pukeutua hienosti tai esittää mitään. Saa maata sohvalla mukavissa kotivaatteissa ja nauttia elämästä. Ja tietysti hyvästä ruuasta. 
Yksi jättikokoinen kasvispizza jokaiselle, niin mieli pysyi hyvänä pitkälle iltaan

Voisipa elämä olla aina yhtä leppoisaa ja mutkatonta. Ja olisivatpa nämä ystävät ympärilläni vielä vuosien päästä. Ystävät, joiden kanssa olemme päätyneet yhteen hieman yllättäviä teitä, vaikka sitä ei enää usein muistakaan. 

Jälkiruokapiirakka sai koristeekseen muutaman kynttilän ystävän syntymäpäivän kunniaksi. Koskaan ei ole liian vanha puhaltamaan kynttilöitä synttärikakusta. Ei, vaikka vuosia on niin paljon, ettei kakun pinta riitä enää oikealle määrälle kynttilöitä. Marengin alla piileksii soseeksi keitettyä raparperia ja omenaa (omenaa siksi, että kokki söi kuormasta turhan ahneesti, raparperit loppuivat kesken) sekä tavallinen piirakkapohja. 
Paljon onnea vaan...
Tänään oli taas vaihteeksi kaunis ja lämmin päivä, mutta siitä huolimatta syksy on jo lyönyt leimansa minuun. On syksyisen levoton olo, paljon tehtäviä asioita ja koulun alku mielessä. Väistämättä arkinen aherrus nostaa päätään ja levolliset kesäpäivät ovat takana moneksi kuukaudeksi. Kaikkien opiskelu- ja työkiireiden ja harrastusten keskellä ystävien tapaaminen jää usein toissijaiseksi ja yhteydenpito Facebookin varaan. Myös mitä pimeämmäksi ja kylmemmäksi syksy muuttuu, sitä enemmän tekee mieli käpertyä yksin sohvannurkkaan. Siksi on ihan hyvä, että yllättäen tarjoutuu tällaisia tilaisuuksia nauttia ystävien seurasta kasvotusten ja ilman kiirettä (vaikka oikeasti tämäkin löhöily maksetaan takaisin tekemällä kaksinverroin töitä huomenna). Nyt on taas hetkeksi hyvää mieltä varastoon.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Syyssatoa

Kun nyt flunssa on ohi ja vihdoin tuli aurinkoinen ja lämmin päivä, piti rynnätä kasvimaalle satoa hakemaan. Katselimme jo muutama viikko sitten, että porkkanat alkavat olla aika reilun kokoisia. Nyt sitten tyhjensimme koko porkkanamaan, kaikkiaan satoa tuli noin 9 kg, huolimatta siitä, että maahan laitetuista (meillä oli nauhaporkkanaa) osa ei itänyt ollenkaan.
Vielä multaiset oman maan porkkanat

Kesäkurpitsat olivat taas parin viikon kasvimaatauon päässeet venähtämään valtaviksi. Vaikka miten yrittää olla tarkkana, että poimisi kesäkurpitsat pieninä ja maukkaina, silti aina käy näin:
Kahdessa viikossa kurpitsapuskiin oli ilmestynyt kuusi jättiläistä. Kuvassa mukana myös maistiaisiksi poimittu nauris.

Parvekkeella minitomaatit ja pihalla kasvavat isommat tomaatit ovat tuottaneet kohtuullista satoa nekin, toistaiseksi kokonaissaldo on ehkä noin 5 kg tomaattia. Salaattia olemme myös saaneet hieman yli omankin tarpeen, huolimatta siitä, että pihalla salaatit joutuivat parempiin suihin (etanat?).

Tuntuu hieman haikealta kerätä satoa, koska siitä tajuaa syksyn olevan auttamatta käsillä. Tämä on ollut hyvä ja lämmin kesä, eikä syksyn kylmyys ja sateisuus saisi ihan vielä tulla. Ensi kesään on niin pitkä aika... Onneksi nyt on taas ollut hieman kesäisempi sää, eikä kasvimaakaan ole vielä ihan tyhjäksi kaluttu, joten puuhasteltavaa riittää vielä moneksi viikoksi, jos vain säät pysyvät lämpiminä.

Olisipa aina kesä.

tiistai 13. elokuuta 2013

Syksyisiä ajatuksia

Kesä alkaa olla auttamatta ohi, ainakin jos katsoo ikkunasta ulos harmaaseen sadesäähän. Loma on ohi myös kropalta ja yritän pikku hiljaa rakentaa runkoa syksyn liikuntalukujärjestykseen. Pitkän sairastamisen jälkeen kunnon kohottamiseen onkin paljon aihetta, koska kunto on todella pohjalukemissa kaikilta osin.

Salitreenien lisäksi olen panostanut nyt alkuun erityisesti kehoa huoltaviin lajeihin; pilatekseen, yin-joogaan ja trigger-tunteihin. Trigger point -tunti on itselleni uusi tuttavuus ja yhden testikerran perusteella erittäin hyvää tekevä laji. Satsilla tämä tunti on 30 min ja se onkin ihan sopiva pituus kipeiden paikkojen rullaamiseen. Tunnilla käytetään pientä palloa ja rullaa, joiden avulla etsitään kipeät paikat ympäri kroppaa (ja ainakin tässä kropassa niitä jumittavia paikkoja riittää).

Yin-joogassa käyn joogakoulu Shantissa. En ole kiinnostunut joogafilosofian henkisestä puolesta ja alkuun tunneilla opettajan puheet meridiaaneista ja muista länsimaisen lääketieteen harjoittajalle vieraista termeistä häiritsivät, mutta ajan myötä olen oppinut rentoutumaan tunnilla niin hyvin, että kuittaan epätieteelliset puheet vain pienellä hymyllä enkä jää hämmentyneenä pohtimaan niitä kuten alussa. Kahden tunnin venyttely on ihanan rentouttavaa ja joogakoulun kaunis sisustus ja rauhallinen ilmapiiri tekee myös hyvää vastapainona kuntosalin tunnelmalle. Tunnin jälkeen on levollinen ja hyvä olo, mutta zen katoaa aika nopeasti kun menee metron hälinään. Asuapa lähellä joogapaikkaa...

Kuntosalitreeni on todella paikallaan, koska loman jälkeen ensimmäisellä käynnillä tuntui, että missään ei ole yhtään hyvässä kunnossa olevaa lihasta. Nyt siis salitreeniä on syytä lisätä ohjelmaan ainakin pari kertaa viikossa. Myös balettitunteja toivon saavani syksyn ohjelmaan 2-3 kertaa viikossa, mutta toistaiseksi jalkaterän kiputilan vuoksi baletti saa odottaa ainakin jonkun aikaa. Kunhan aikataulut ja kunto sallivat, myös astangajooga olisi ihanaa saada taas mukaan liikuntalukujärjestykseeni. Astanga on yksi suosikkilajeistani, mutta toistaiseksi ei sovi aikatauluihini eikä kuntokaan oikein riitä.

Koulun alkuun on enää alle kaksi viikkoa. Miten kesä voikin mennä aina näin nopeasti? En olisi ihan vielä innokas jatkamaan opintoja, etenkään kun tiedän, että edessä on tiivis syksy opintojen suhteen. Aiemmin valmistuneet kaverini ovat pelotelleet, että kolmosen syksy on rankka ja tiivistahtinen, jopa niin, että eräs kaveri piti tämän jälkeen välivuoden saadakseen hengähdystauon opiskelusta. Keväällä infotilaisuudessa myös varoiteltiin, että syksyn tahdin vuoksi on turha suunnitella syksylle töitä tai lomamatkoja. No, lomaa ei ole tiedossa, mutta töitä aion jatkaa entiseen malliin.
Tenttejäkin on huomattavasti tiiviimmin kuin tähän asti. Preklinikassa tenttejä oli 3-4 per lukukausi, mutta nyt tenttejä on tuplasti sen verran. Pakollisia opetuksia on myös melko paljon ryhmäopetuksien ja laboratoriotöiden muodossa. Syksyn kursseja ovat lääketieteellinen genetiikka, patologia, virologia, bakteriologia, immunologia ja kliininen kemia. Edessä on myös ajatuksena jännitystä herättävä videoitu potilashaastattelu ja käytännön harjoituksia tipan laitossa ja verinäytteiden otossa. Mielenkiintoista ja varmasti hyödyllistä, mutta myös paljon, paljon opiskeltavaa.

Nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys obduktion vuoksi (suoritan keväällä rästiin jääneitä patologian johdantokurssin opetuksia). Toivottavasti syksyinen sää olisi huomenna edes vähän parempi kuin tänään.