torstai 2. tammikuuta 2014

Kynsilaukka

Kynsilaukka on vanha ja hyvämaineinen paikka, jossa tulee käytyä harvakseltaan. Olemme kaveriporukalla käyneet siellä nyt kahtena uudenvuodenaattona peräkkäin, mutta ensi vuodeksi taidamme etsiä jotain muuta.
Nettiarvostelut ja muutamat tuttavat ovat sanoneet, että paikan taso on laskenut ja taso vaihtelee illasta toiseen. Kahden käynnin perusteella (näitä edeltävistä käynneistä on lähes 10 v) ei tietenkään voi suuria johtopäätöksiä vielä vetää, mutta meidän seurueemme joutui tällä jälkimmäisellä kerralla toteamaan, että ehkä ei tarvitse enää uudestaan mennä.
Ensimmäinen kerta vuosi sitten oli positiivinen kokemus, minkä perusteella päädyimme tänä vuonna samaan paikkaan. Tuolla aiemmalla kerralla palvelu oli kohtuullisen sujuvaa huolimatta pienistä sekoiluista tilauksemme kanssa ja kaikki olivat tyytyväisiä ruokaansa. Itse söin silloin valkosipulietanoita, härän fileetä ja jotakin jälkiruokaa, joka ei ole jäänyt mieleeni. Kokonaismielikuva illasta jäi positiiviseksi.
Toinen kerta ei sitten jäänytkään ihan yhtä positiivisena kokemuksena mieleen. Hauskaa meillä oli, mutta se oli pääosin oman seurueemme ansiota. Ruoka oli kohtuullista, mutta ei erityistä. Söin pääruuaksi samaa härkää kuin edellisellä kerralla (samoin suurin osa seurueestamme) ja se oli erittäin mureaa ja maukasta, mutta alkupalan osalta petyin. Tilasin valkosipulikeiton, mutta petyin karvaasti, koska valkosipuli jäi kyllä sivuosaan tässä keitossa. Olisin itse nimennyt keiton ennemminkin juureskeitoksi, koska keitto maistui pääasiassa juureksille eikä valkosipulia seasta erottanut. Tarjoilijalta asiaa tiedustellessani hän kertoi kyseessä olevan ranskalainen juureskeitto, joka on maustettu valkosipulilla. Ehkäpä keitto kannattaisi sitten myös nimetä juureskeitoksi, sillä valkosipulikeittoa muualla maistaneena tämä oli melkoinen pettymys. Seurueen kasvissyöjän kasvispääruoka ei myöskään ollut kummoinen, aika peruspöperöä, jollaista saa yliopiston ruokalassa parilla eurolla. Jälkiruuaksi syöty valkosipulijäätelö ja toverin letut olivat hyviä, samoin talon omat levitteet ja tahnat saivat seurueeltamme kiitosta. 
Suurin syy, miksi illasta ei jäänyt kovin positiivinen kuva, oli palvelu. Tarjoilijamme tuntui olevan aivan muissa maailmoissa ja huitelevan ympäriinsä huomaamatta meitä, vaikka aloittaessamme ravintolassa ei ollut montaa asiakasta meidän lisäksemme. Leipää tarjoitiin omituisesti korista, jonka tarjoilija toi ja vei sitten pois kun olimme ottaneet palat. Toinen kierros leipiä olisi jäänyt saamatta, ellemme olisi röyhkeästi nousseet ylös ja hakeneet leipiä itse pöytäämme. Alkupaloja odoteltiin kuitenkin niin kauan, että leipää oli kiva saada odotellessa, etenkin kun pöydässä oli maukkaita tahnoja ja levitteitä leivän päälle laitettavaksi. Vesikannutkin meinasimme lähteä täyttämään itse jossain vaiheessa, kun tarjoilija ei ollut niitä täyttänyt (eipä tarjoilijaa kyllä pahemmin näkynytkään), pyytämällä sentään saimme lisää lopulta. 
Ylipäätään palvelu oli ikävän hidasta, vaikkei meillä kiire erityisesti ollutkaan, mutta tuntui hieman turhauttavalta istua välillä pöydässä ilman ruokaa ja juomaa pitkiäkin aikoja. 

Hieman huolestunut olo tuli myös jossain kohtaa, kun tarjoilija tuntui unohtavan seurueen allergikon allergioiden olemassaolon varsin nopeasti. Elävöittävä loppudrinkki (joka tuli laskun kanssa) jäi allergikolta maistamatta epämääräisen sisältökuvauksen vuoksi, sen sijaan keittiöstä ilmaantui tilalle snapsilasissa ehtaa vodkaa, joka tosin sekin meni väkeviin enemmän mieltyneen seurueen jäsenen suihin. 
Yhteenvetona: Plussaa ravintolalle siitä, että se on aina auki ja tunnelma ravintolassa on viihtyisä. Ruokalistalla on hyviä ruokia, mutta suurin osa maistamistamme annoksista sai aika vaatimattomat arvostelut. Erityisen suuri miinus tulee omituisesta, hitaasta ja ehkä hieman töykeästä palvelusta (Jälkiruokaa tiedusteltiin tyyliin "niin te ette syö jälkiruokaa"). En siis ehkä suosittelisi Kynsilaukkaa sellaiselle illalle, jonka haluaa varmasti olevan ikimuistoinen ja ihana, mutta jos riski henkilökunnan huonosta illasta (taso tuntuu tosiaan vaihtelevan) ei pelota, niin maukasta ruokaa ja lämmintä tunnelmaa täällä saattaa saada hyvänä iltana. :)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uusi alku.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa koko syksyn, mutta nyt uuden vuoden tuomalla uudella innolla yritän taas aktivoitua päivittämään kuulumisia.

Etukäteen kaverit kertoivat, että kolmosen syksy tulee olemaan kiireinen ja työntäyteinen. Oikeassa olivat.
 En suinkaan opiskellut aamusta iltaan, mutta itse väsähdän eniten siitä stressaavasta tunteesta, että PITÄISI lukea. Syksy oli tenttien rytmittämä, koko ajan oli joku tentti tulossa, johon olisi pitänyt olla lukemassa, joten kaikki vapaa-ajan aktiviteetit herättivät syyllisyyden tunteita. Kaverit ovat huomanneet tämän siinä, ettei minua ole näkynyt juuri missään riennoissa.
Jatkuva tenttiahdistus ei suinkaan kanavoitunut ahkeraksi lukemiseksi vaan lähinnä koko syksyn kestäneeksi väsymykseksi ja stressiksi. Osansa syksyn synkkyyteen toi alkusyksyn sitkeähkö sairastelu, minkä seurauksena lukuaikatauluni (ihan kuin sellaista muutenkaan koskaan noudattaisin :D ) oli koko ajan muutaman viikon jäljessä. Vuosi vuodelta paheneva kylmän ja pimeän aiheuttama kaamosväsymys ei ainakaan auttanut asiaa.

En ole ikinä ollut yhtä iloinen joululomasta kuin tänä vuonna. Nyt reilun viikon täydellisen aivottoman löhöämisen jälkeen alkaa taas olla rentoutunut olo ja tuntuu, että aivokapasiteetti riittää ehkä jopa johonkin järkevään toimintaan suklaansyönnin ja romaanien lukemisen lisäksi.

Anteeksi maanantaikaljalaiset, tänä vuonna lupaan olla taas paikalla teidänkin seurassanne!