lauantai 12. heinäkuuta 2014

I see dead people

Kesätöitä on jo viisi viikkoa takana ja nyt alkaa vähitellen löytyä energiaa muuhunkin. Työ itsessään ei ole rankkaa, mutta aamulla klo 6.30 soiva herätyskello on. En ole tippaakaan aamuihminen, joten viimeistään keskiviikkona olen lähinnä zombi, jonka päässä ei liiku mitään älyllistä toimintaa. Nukun kyllä reilut 8 h yössä, mutta se on minulle liian vähän ja lisäksi kroppani ei tykkää aikaisista aamuista. On jokseenkin sama nukunko 6, 8 vai 10 h, jos kello soi ennen kahdeksaa niin pää on väsynyt koko päivän. Työpäivien jälkeen jäänyt vapaa-aika on siis kulunut lähinnä sohvalla koomassa tai silloin tällöin palstalla rikkaruohoja kitkien (sopivan aivotonta toimintaa).

Olen siis ensimmäistä kertaa ihan oikeissa alan töissä, kesäkandina patologian laitoksella. Toki kandina ei vielä ole itsenäisesti vastuussa juuri mistään, vaan joku muu joutuu varmistamaan tekemiseni, mutta kuitenkin tämä on ensimmäinen kerta, kun teen jotain edes vähän lääkärin töitä muistuttavaa. Teen sentään päivittäin lausuntoja, jonne tulee minun nimeni alle (ja toki maininta oikean patologin konsultaatiosta). Moni kurssikaveri on tänä kesänä mennyt jo amanuenssiksi jonnekin sairaalaan, mutta itseäni ei vielä kiinnostanut sellaiseen hakea. Ehkä sitten ensi kesänä, tai sitä seuraavana, ei ole kiire mihinkään. En ole niin kovin sosiaalinen ihminen eikä elävien ihmisten hoitaminen ole mitenkään suuri kutsumukseni. Lääketiede on ihanaa ja kiehtovaa, mutta kuolleet potilaat ovat ehkä enemmän minua varten. Työskentelen mieluummin itsenäisesti ja omassa rauhassa enkä osana tiimiä ja potilaiden kanssa jutellen.
Tutkimustöitä olisin tietysti voinut tehdä nyt kesän kuten aiemminkin ja se olisi ollut fiksuakin tutkimuksen edistymisen kannalta, mutta mieleni teki johonkin konkreettisempaan työhön vaihteeksi. Tutkimus kiinnostaa minua, mutta se on toisinaan aikamoista pään hakkaamista seinään ja loputonta samojen analyysien tekoa vähän uudella tavalla. Patologialla hyvä puoli on se, että työ on melko suoraviivaista ja samaa työtä ei tarvitse tehdä kahta kertaa. Kun ruumis on avattu ja suljettu, voin olla varma, ettei sama ruumis tulee enää uudestaan pöydälleni.

Joidenkin (kuten muutaman sukulaisen) mielestä kesätyöni on omituinen tai karmiva, minusta se on työ siinä kuin muutkin ja lisäksi pidän siitä. Patologia on alana niin laaja ja moniin muihin aloihin integroituva, että siellä saa valtavasti oppia, josta on hyötyä sitten tulevina vuosina sairaalaan siirtyessä. Paljoahan en mistään vielä tiedä enkä ehdi yhdessä kesässä oppiakaan, mutta ainakin murusia sieltä täältä. Minulle ei patologian kurssillakaan koskaan tehnyt avaukset pahaa vaan se oli lähinnä mielenkiintoista, siksikin patologia oli minulle luonteva paikka mennä kesätöihin.  Kieltämättä kuolleet ovat tulleet uniin viime aikoina, ei siis mitenkään painajaisina, mutta selkeästi työasiat pyörivät mielessä aika paljon. On kuitenkin niin paljon uutta ja haastavaa asiaa, että aivot varmaan prosessoivat asioita koko ajan. Puoliso on muutaman kerran valittanut, että puhun unissani työasioista (kuten suolen kiinnikkeistä)...

Juhannuksen alla kävin muuten vihdoin tekemässä kanditentin, joka olisi pitänyt tehdä siis jo vuosi sitten. Se jäi minulla keväisen sairaalareissun aiheuttamien viivästysten takia myöhemmäksi, ensimmäinen mahdollisuus tehdä se olisi ollut minulla tammikuussa, mutta silloin en ilmoittautunut, koska halusin viettää lyhyen joululoman ihan oikeana lomana. Toukokuun kanditentin aikaan makailin Espanjassa rannalla. Nyt oli korkea aika mennä tekemään se, koska nelosvuodelle ei pääse, jos tentti ei ole suoritettuna. Täytyy myöntää, että lukemiset jäivät piinallisen vähäiseksi, joten vähän sai jännittää tuloksia odottaessa, että meneekö tentti läpi.  Tällä viikolla sain viimein tulokset ja läpi meni, vieläpä ihan kohtuullisin pistein, nyt olen siis ihan oikea lääketieteen kandidaatti, en enää valekandi. :D Jee!


5 kommenttia:

  1. Onnittelut kandille! Ja sun työ kuulostaa kyllä todella kiinnostavalta. Mua on aina kiinnostanut ihmiselimistö osineen enemmän kuin ihminen psyykis-fyysisenä kokonaisuutena. Olen tottunut omaan outouteeni ja siihen, ettei kukaan muu koe samoin, mutta kiva että on joku muukin outo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuttu tunne. :D Meidän kurssillakaan ei ollut kovin suurta tunkua patologialle, kun suurin osa ei koe obduktioita mitenkään erityisen kiehtovana. Mä olin ajatellut ennen patologian kurssia, et ei olis mun juttu, mut kurssilla huomasin et onkin todella mielenkiintoista. Kurssilla tuntui vielä et se "oikeiden" patologien päätyö eli mikroskooppiin tuijottaminen ei sovi mulle, kun sain aina pään kipeäksi. Nyt kun olen päässyt käyttämään kunnollisia mikroskooppeja (eikä koulun surkeita vehkeitä) niin sekin ongelma on poissa.

      Poista
  2. Varmasti superopettavainen kesätyö! :) Oletko miettinyt patskua mahdollisena tulevana erikoisalanakin? Onnea kandiutumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siellä kyllä oppii joka päivä ihan kauheasti uutta. Jopa niin, että pää on vähän pyörällä. :D
      Mulla patologia on tällä hetkellä, kun suurin osa kliinisistä kursseista on vielä käymättä, ihan kärkiehdokkaina erikoisalapohdinnassa. Harmi vaan, että nyt kesätöissä oon huomannut ettei se labrassa käytettävä formaliini oikein sovi mun keuhkoille. Voi siis olla, ettei kannata hakeutua alalle, josta tietää jo valmiiksi, että terveyden kanssa tulee ongelmia. :(
      En kyllä silti vielä suostu ihan hautaamaan tulevaisuutta patologina.

      Poista
  3. kuulostaa tosi mielenkiintoiselta kesätyöltä! pienenä mua varsinkin kiinnosti ruumiiden avaamiset (! :D), kun anatomia vaan oli mun mielestä niin kauhean kiehtovaa, ja halusin jossain vaiheessa lapsena patologiksi. koululla mikroskopointia vihaan, joten olen haudannut ajatuksen...

    VastaaPoista